Tanskalaisten keskuudessa yksi suosituimmista rajakaupoista tuntuu olevan Fleggaard.

Mistähän sitä aloittaisi? Mitä voi sanoa vuodesta, jota oli niin pitkään odottanut ja jolloin piti päästä toteuttamaan haaveitaan? Poistua vihdoin siitä välitilasta, johon luuli jämähtäneensä ikuisiksi ajoiksi. Kun vihdoin piti olla tilaisuus kokea ja nähdä maailmaa. Tarttua kiinni uudestaan siitä elämästä, jonka joutui jo kerran laittamaan syrjään odottamaan. Sen tulevaisuuden piti alkaa vuosi sitten, mutta nyt huomaankin menettäneeni otteeni uudestaan ja valuneeni takaisin välitilaan. Odottamaan.
Tehtiin talvella reissu Saksaan ostoksille. Sen jälkeen iskikin korona ja rajat menivät kiinni. Ei olla nyt rajojen aukeamisen jälkeen käyty ollenkaan Saksan puolella, eikä ihan lähitulevaisuudessa ole matkaa sinne suunnitteillakaan. Valitettavasti.
On paikkoja joiden ohi tulee usein kuljettua, mutta ei koskaan pysähdyttyä. Middelfart on juuri sellainen paikka. Sen ohi on ajanut monet vuodet lomareissuilla, mutta koskaan ei ole tullut poikettua. Onneksi nyt mentiin käymään, sillä Middelfart on aivan ihana paikka.
Vaikka nyt onkin kesälomakausi menossa, ajateltiin että mennään Legolandiin katsomaan olisiko siellä nyt rauhallisempi päivä, kun sääennusteet näyttivät epävakaista säätä. Kova tuuli olikin ja sade ja aurinko vuorottelivat. Mutta rauhallista ei silti ollut, vaan hyvinkin ruuhkaista.
Tanskan ensimmäinen lastenkirppis Børneloppen avasi ovensa vuonna 2016. Nykyään myymälöitä on ympäri Tanskaa jo 7.
Meri on yksi itselleni tärkeistä asioista Tanskassa. Varsinkin länsirannikko, jossa meri jatkuu silmän kantamattomiin. Sitä jaksaisi katsella ikuisesti ja ihmetellä, miten se näyttää aina erilaiselta.
Vuoden ensimmäiset kolme reissua Legolandiin on nyt paketissa. Ensi viikolla ollaan vielä menossa, mutta sitten tarvinnee pitää hiukan taukoa, sillä täällä alkaa kesälomakausi.