Viime viikonloppuna vietettiin täällä kylällä joulukauden avajaisia. Torille tuotiin suuri joulukuusi ja itse Joulupukki, eli Julemanden, pistäytyi myös paikalla.
Torille saavuttaessa meille jaettiin laulumoniste yhteislaulua varten.
Eräästä kojusta olisi saanut myös ilmaisia Æbleskivereitä, mutta jono oli niin pitkä että päätettiinkin syödä niitä kotosalla ja jättää jonottelut väliin.
Joulupukki saapui paikalle moottoripyörän sivuvaunun kyydissä. Porukkaa oli sen verran paljon, ettei häntä kovin läheltä päästy näkemään. Mutta hiukan kuitenkin, joten ehkäpä nyt jaksaa taas paremmin odotella jouluaattoa.
Eilen leivottiin vuoden ensimmäiset piparit. Lapset olivat aivan tohkeissaan ja leipoivat innoissaan. Pieninkin malttoi tällä kertaa leipoa muutaman piparin, eikä vain syönyt taikinaa kaksin käsin.
Tehtiin taikina tällä kertaa eri reseptillä kuin aikaisempina vuosina. En löytänyt kaupasta pomeranssinkuorta jauheena, vaan pelkästään kokonaisena. Joten ajattelin kokeilla ohjetta, johon ei tullut sitä ollenkaan vaan kardemummaa. Hyvänmakuista taikinaa tuli näinkin, eikä tarvinnut edes käyttää vatkainta. Pienet leipurit odottavat jo kovin uutta piparipäivää, täytyy katsoa tehdäänkö silloin samanlainen taikina vai kokeillaanko taas jotain uutta.
Vaikka uusia makuja onkin hauska kokeilla, on kiva olla myös niitä vanhoja tuttujakin. Joulupyötää varten on nyt tehtynä porkkanalaatikkoa sekä makaronilaatikkoa. Porkkanalaatikko onnistui hyvin ja kaikki aineksetkin löytyivät helposti kaupasta.
Makaronilaatikkoon puolestaan jäi aluksi turhan paljon nestettä. Löydettiin kaupasta tasan yhtä lajia makaronia ja se ei ilmeisesti ollut ihan paras mahdollinen tälläiseen käyttöön. Otin paistoajan jälkeen hiukan ylimääräistä nestettä pois ja jatkoin sitten vielä vähän aikaa paistamista. Sen jälkeen laatikoista tuli hyviä ja pinta jäi pehmoiseksi. Itse tykkäisin mieluummin järsiä kovaa makaroonilaatikon pintaa, mutta muut syövät mieluummin tällaista pehmeämpää.
Seuraavaksi pitäisikin sitten löytää kaupasta lanttua lanttulaatikkoa varten. Ilmeisesti lanttu ei ole Suomen ulkopuolella kovinkaan suosittua syötävää, mutta jospa sellaista vielä löytyisi. Onhan tässä vielä hyvin aikaa.
Lapset ja lumikoira-Hippu olivat aivan onnessaan. Vilma taas on sellainen vilukissa, ettei tykkää lumesta ollenkaan. Paljon siellä möyrittiin ja rakenneltiin, pienestäkin lumimäärästä tuntuu saavan paljon iloa irti. Ja kohta mennään taas uudestaan.
Tänään on ollut kauniin aurinkoinen päivä. Vaikka olikin aika kylmä, vain pari astetta lämmintä, oli se silti erittäin tervetullutta vaihtelua tuuleen ja sateisiin, joita täällä on viime aikoina piisannut.
Kaivettiin heti lämpimämmät vermeet kaapista ylle, kun ilmat viilenivät. Muut tuntuvat kylläkin kulkevan edelleen hiukan kevyemmissä vaatteissa. Eikä siitä ole pitkäkään aika, kun on shortsejakin kävellyt vielä vastaan. Sama juttu oli kesällä, heti kun aurinko hiukan alkoi lämmittämään, kulkivat monet jo lyhythihaisissa paidoissa.
Välillä täällä tuulesi sen verran kovaa, että saatiin muutaman päivän ajaksi varsinainen flash from the past, kun Hippu pelkäsi ääniä ja valvotti yöt. Onneksi miehen kainalo sai kuitenkin rauhoittumaan ja neljän päivän jälkeen pelotkin helpottivat. Hiukan on meidän vanhan Hipun kuulo heikentynyt tässä ihan viime aikoina, eikä Hippu esimerkiksi aina huomaa jos kävelee viereen. Mutta sen verran hyvin kuulo vielä pelaa, että isommat tuulet ja sateet saivat taas pelkäämään.
Saa nähdä millaisia kelejä talvi tuo tullessaan. Joku kerta kun mies oli erään naapurin isännän kanssa jutuissa, oli hän kuvaillut Tanskalaista talvea sanomalla, että noin viitenä päivänä täällä saattaa olla lunta ja vettä sataa niin paljon, että luulet olevasi kala. Tarvinnee siis koittaa paikantaa vihdoin omatkin saappaat jostain kaapin perältä ja yrittää ottaa kaikki ilo irti, jos joku aamu maa onkin valkoinen. Ainakaan vielä en kaipaa korkeita lumikinoksia tai hirmuisia pakkasia, saa nähdä millaiset on fiilikset sitten pimeän ja sateisen talven jälkeen.
Viimeiset pari viikkoa on kulunut flunssaa sairastellessa. Ensin lapset vuorotellen ja sen jälkeen olikin aikuisten vuoro.
Täällä Tanskassa saa valita itse terveysasemansa sekä sieltä lääkärin. Vaikka asutaankin pienellä paikkakunnalla, on läheisellä terveysasemalla useampikin lääkäri. Pääsee oikein valitsemaan haluaako omalääkärikseen miehen vai naisen ja eri ikäluokkiakin löytyy.
Lääkärille voi varata ajan puhelimitse tai netin kautta. Ensimmäinen tunti soittoaikaa on varattu kiireellisemmille tapauksille, jotka tarvitsevat lääkäriajan mahdollisimman pian.
Tämä meidän nykyinen terveysasema on aikalailla saman näköinen, kuin mitä se oli Suomessa. Täällä ei kuitenkaan ilmoittauduta tiskille, vaan itse henkilökortilla ilmoittautumislaitteeseen. Ja se olikin kyllä oikein kätevää.
Terveysasemalla oli ihan rento tunnelma, koska lääkäritkin olivat omissa vaatteissaan ja englanninkielellä siellä pärjäsi hyvin.
Myös hammaslääkärissä olen ehtinyt täälläoloaikana käymään tarkastuksessa. Hammaslääkäriaseman voi valita aina itse ja kaikissa paikoissa on sama hinnasto.
En erityisemmin välitä hammaslääkärissä käymisestä, joten aika paljon jännitti etukäteen. Kaikki sujui kuitenkin ihan mukavasti. Hammaslääkäristä lähteissä hoitaja kävi vielä pahoittelemassa, kun jouduin odottamaan hammaslääkäriä puoli tuntia. Hän antoi sen vuoksi ja ensimmäisen käyntini kunniaksi minulle pienen rasian suklaata.
Se oli ihan hauska yllätys ja niitä olikin kotona kiva porukalla maistella.
Jo pari viikkoa sitten kaupan pakastealtaasta löytyi hauskan näköinen pussukka, joka oli pakko ostaa maistelua ja tarkempaa ihmettelyä varten. Ja ihan hyvähän se varmaan onkin aloittaa ajoissa, että ehtii montaa jouluista syötävää maistelemaan ennen kuin sesonki menee taas jo ohi.
Pussista löytyi hauskoja palleroita. Helpoin ja nopein tapa niiden valmistukseen oli mikrossa lämmittäminen pakkauksen ohjeiden mukaan. Joten ei muuta kuin ruuat lautaselle ja mikroon lämpeämään.
Hiukan koitin netistä löytää tietoa Æbleskiverin historiasta. Varmaa tietoa asiasta ei ole, mutta useassa paikassa kerrottiin tarinaa viikingeistä ja siitä, kuinka he raskaiden taistelujen jälkeen palasivat takaisin laivalleen nälkäisinä. Heillä ei ollut pannuja mukana ruuan paistamista varten, mutte he valmistivat pannukakkutaikinan ja paistoivat pannukanut taistelussa lommoutuneiden kilpiensä päällä. Taikina valui lommoihin paistumaan ja niin tarinan mukaan syntyi herkun pyöreä muoto.
Æbleskiverin valmistamista varten on oma rautapannu, jossa on pyöreät kuopat palleroille.
Pannukakkupallot on tapana syödä hillon sekä tomusokerin kanssa. Niissä oli jo valmiiksi sauma, josta pallero oli helppo ihan sorminkin painaa auki ja laittaa hilloa sisään.
Pannukakkupallerot olivat sisältä mukavan kuohkeita ja lapset tykkäsivät niistä kovasti. Ja ihan hyviä ne olivatkin.
Pienin söi niitä ihan pelkästään, keskimmäinen hillolla ja poika laittoi hillon lisäksi myös tomusokeria. Netin syövereistä löytyi kuvia myös pannukakkupallojen erilaisista versioista, esimerkiksi lohitäytteellä, marjoilla tai suklaisella sisuksella. Jotain tuollaista suklaista versiota voisi kyllä joskus vaikka kokeillakin.
Billundin Legoland oli sunnuntaina auki viimeistä päivää tällä kaudella. Käytiin tiistaina kieppumassa vielä viimeistä kertaa laitteissa, kun oli arkipäivä eikä juurikaan jonoja. Sunnuntaina mentiin katsomaan kaudenpäätösilotulitus.
Miniland ja puiston valot näyttivät taas tosi kivoilta, kun oli pimeää.
Porukkaa oli paikalla ihan hirmuisesti. Ja hyvä niin, sillä ilotulitus oli tosi hieno. Vielä hienompi kuin halloweenina näkemämme. Taas soi musiikki taustalla ja raketit lentelivät ja paukkuivat musiikin tahdissa.
Laskin että kävimme Legolandissa 33 kertaa kauden aikana. Niistä neljänä päivänä pääsimme viettämään siellä aikaa ystävien kanssa ja kaikkien lastemme syntymäpäivinä olimme Legolandissa huvittelemassa. Eipä siihen paikkaan silti kyllästyä ehtinyt, joten ensi vuonna sitten taas. Uusi kausi alkaa 19. maaliskuuta 2016.
Nyt on halloweenitkin juhlittu. Hiukan etukäteen jänniteltiin, että mahtaako täällä kiertää lapsia karkkia keräämässä. Ja kyllä vaan pari porukkaa keppostelijoita kävi. Meidän lapset olivat aivan innoissaan, kun ovelle ilmaantui jännän näköisiä hahmoja ja pääsivät antamaan heille karkkia. Lehdestä luin, että Tanskassa on suurta vaihtelua kaupunkien ja kaupunginosienkin välillä, että kiertääkö kukaan ovilla keräämässä karkkia. Täällä meillä päin tuntui olevan pientä kiinnostusta halloween-juhlaa kohtaan, kun muutama keppostelija kävi ovella ja pihoilla näkyi kurpitsoja. Helmikuussa täällä onkin seuraava pukujuhla, Fastelavn, jolloin naamiaisasuihin pukeutuneet lapset kiertävät ovilla keräämässä karkkia tai rahaa.
Halloween sujui mukavasti leikkien ja kisaillen. Lapset pääsivät etsimään vihjeiden perusteella halloween-pakettinsa ja syötiin teemaan sopivia ruokia ja herkkuja.
Suomessa asuessa meillä oli usean vuoden halloweenperinteenä käynti Tampereella American Dinerissa syömässä. Sinne oli aina laitettu hienot halloweenkoristeet ja tarjoilijoillakin oli teemaan sopivat asut. Suosittelen kyllä käymään, niin halloweenina kuin ihan muutenkin.
Nyt kun halloween on onnistuneesti takana, täytyy kai hiljalleen kääntää katse jo jouluun ja alkaa tutustumaan täkäläisiin joulunviettotapoihin. Kuuluuko esimerkiksi naapureille lähettää joulukortteja tai millaista kinkkua täältä saa? Onneksi lapsia mietityttävään asiaan tiedän kuitenkin jo vastauksen: Joulupukki kyllä löytää meidät ihan varmasti täältäkin.
Joulupukki saapui paikalle moottoripyörän sivuvaunun kyydissä. Porukkaa oli sen verran paljon, ettei häntä kovin läheltä päästy näkemään. Mutta hiukan kuitenkin, joten ehkäpä nyt jaksaa taas paremmin odotella jouluaattoa.
