Oli niin yksinäistä paistaa joulukinkkua ilman pikku apuriani Hippua. Hän jaksoi aina melkein koko ajan päivystää uunin äärellä. Vasta loppu ajasta iski väsymys ja piti mennä hiukan lepäilemään. Mutta kun kinkku valmistui ja uunin luukku aukesi, oli uskollinen ystäväni heti paikalla. Ja sitten maisteltiin yhdessä. Mutta ei tänä jouluna. Eikä enää koskaan.
Ajatella, siitä on nyt 16 vuotta kun mentiin naimisiin. Toisaalta pitkä aika ja toisaalta taas vain lyhyt silmänräpäys.
Aloin opiskella tanskaa itsekseni muutama vuosi sitten ja alustaksi valikoitui ilmainen Duolingo-sovellus. Ihan vaan epäsäännöllisesti kylläkin, silloin tällöin kun innostus iski. Valmista pohjaakaan ei juuri ollut, sillä tanskan kanssa hyvin samankaltainen kieli ruotsi ei ollut koskaan suuremmin minua kiinnostanut.
Juhannusta vieteltiin hyvin samanlaisesti kuin koko tätä kesääkin. Ja viime kesää. Eli uiden ja grillaten.
Tehtiin kesällä myös reissu Rovaniemelle joulupukkia tapaamaan. Jonkin verran etukäteen pohdiskeltiin poiketaanko samalla myös SantaParkiin vai kävisimmekö vain Pajakylässä. Joulupukin tapaaminen oli kuitenkin reissun tärkein juttu, joten päätimme mennä pelkästään Pajakylään. Itseäni ei ihan hirveästi houkutellut ajatus maanalaisissa luolissa vaeltelusta SantaParkissa. Miksi joulupukki jossain maan alla majailee?
Meillä ovat lapset erittäin innokkaita kirjojen ja sarjakuvien lukijoita, joten päätettiin kesällä tehdä reissu sarjakuvanäyttelyä katsomaan, kun sellainen lähistöllä oli tarjolla.
Tehtiin kesällä ensimmäistä kertaa reissu Ranuan eläinpuistoon. Automatkalla hiukan jänniteltiin josko nähtäisiin poroja ylittämässä tietä, mutta kovin oli hiljaista. Poroja näkyi vasta perillä eläinpuistossa.