Oli niin yksinäistä paistaa joulukinkkua ilman pikku apuriani Hippua. Hän jaksoi aina melkein koko ajan päivystää uunin äärellä. Vasta loppu ajasta iski väsymys ja piti mennä hiukan lepäilemään. Mutta kun kinkku valmistui ja uunin luukku aukesi, oli uskollinen ystäväni heti paikalla. Ja sitten maisteltiin yhdessä. Mutta ei tänä jouluna. Eikä enää koskaan.
