Kolme viikkoa sitten ajeltiin viettämään kesän viimeistä rantapäivää. Tällä kertaa olimme Vejlessä Albuenin rannalla. Se ei olekaan luonnonranta, vaan rakennettu 40-luvulla.

Vesi oli vielä lämmintä, mutta ilma oli jo hiukan viileä.

Ranta oli ihan kiva, mutta ei mitenkään erityinen paikka eikä sinne tarvitse päästä ensi kesänä uudestaan. Muut rannat joissa kesän aikana käytiin oli paljon mukavampia.

Vaikka rannan hiekka olikin pehmeää, niin vedessä ja rannassa oli aika paljon simpukankuoria, joista osa oli myös teräviä.

Rannan lähettyvillä oleva suuri silta, jota ollaan monet kerrat posoteltu ees taas, näytti kyllä ihan hienolta alhaalta käsin.

Alkukesästä käytiin ihailemassa Henne Strandin nättiä rantaa, mutta silloin vesi oli vielä niin kylmää ettei päästy uimaan. Pari viikkoa sitten oli aika palata pelipaikalle ja testailla kuinka mukava uimaranta oikeasti olikaan.

Oltiin tällä kertaa hiukan myöhemmin iltapäivällä liikkeellä, joten iso osa uimareista oli jo lähtenyt kotiin. Auto mahtui hyvin rannan läheiseen parkkiin ja itse päästiin pyyhkeinemme ihan veden ääreen.

Vesi oli lämmintä ja rannassa oli myös matala lutakko kahlailuun ja leikkeihin. Sen verran nopeasti nousuvesi kuitenkin nousi, että uintireissun lopussa ei pientä lammikkoa enää ollut ja aallot kurottelivat yhä pidemmälle rantaan.

Tällä kertaa ei ollut hirveän tuulista eivätkä aallot kovin korkeita. Oli niitä kuitenkin sen verran, että lapset pääsivät innoissaan aaltoihin pomppimaan ja leijat lentelivät taivaalla.

On kyllä mukava ranta ja pehmoinen hiekkapohja.

En tiedä oliko tämä silti kuitenkaan paras näistä käymistämme rannoista. Tosi kiva kuitenkin.

Pysäköintialueen laidalla oli myös pieni suihku jossa voi huuhtoa pois suurimmat hiekat lähtiessä. Rantavahdin tornia ei tällä rannalla ole ja vedessä voi olla pyörteitä. Rannassa oli kyltti, jossa kerrottiin pyörteistä ja neuvottiin ohjeet miten pitää toimia, mikäli pyörre nappaa mukaansa kesken uimisen.

Hauskoja nuo tuulen kuljettamat pienet hiekkakasat rantojen parkkipaikoilla ja teiden varsilla. Hienoa hiekkaa on täällä meillä asti, vaikka rantaan onkin pitkä matka.

Herning on noin 48 000 asukkaan kaupunki täällä Jyllannissa. Päätimme ajella sinne muutamaan kauppaan ja samalla vilkaista myös kaupungin keskustaa.

Kaupungin kävelykatu on pitkä ja mukavan leveä.

Kävelykadun varrella ja lähettyvillä on paljon kauniita taloja.

Vaikka kaupungin kävelykatu onkin ihan nätti, ei sen ulkopuolella ollut oikein mitään erikoista. Hiukan jäi sellainen olo, että se kaupunki on nyt nähty eikä oikein keksi mitään syytä miksi sinne pitäisi palata vielä uudelleen.

Kävelykierros oli hyvä lopettaa söpön karkkipuodin pehmiksiin, jotka oli mukava syödä kivan värikkäissä tuoleissa.

Kylällä piisasi vilinää ja juhlatunnelmaa tällä viikolla, kun Prinssi Henrik poikkesi tänne vierailulle.

Teiden varsille oli ilmestynyt tanskan lippuja ja monet kaupat olivat koristelleet lipuilla myös sisäänkäyntinsä. Joissakin kaupoissa oli tilaisuuden kunniaksi tarjouksia ja bagerista sai ostaa Prinssin täytekakkua.

Maassa on kannelliset kolot, joihin liput juhlan tullen laitetaan.

Torille oli saapunut paljon monen ikäistä väkeä odottamaan Prinssin saapumista. Ihmisille jaettiin tanskan lippuja ja paikalla on soittokunta esiintymässä.

Tanskalaiset ovat hyvin ylpeitä lipustaan ja täällä saakin liputtaa vaikka joka päivä, kunhan muistaa yöksi ottaa lipun pois. Tapana tuntuu olevan myös oman pihamaan koristelu pienillä tanskan lipuilla aina kun talonväellä on jotain juhlaa. Lipputankojen nupit ovat söpöt punaiset.

Liput liehuivat, kun Prinssin auto kurvasi paikalle. Prinssi pysähtyi hetkeksi torille tutustumaan paikalliseen taiteeseen ennen seuraavaan paikkaan kiirehtimistä. Vierailun jälkeen torilla oli vielä tarjolla kahveet tapahtuman kunniaksi.

Oli hauska olla paikalla katsomassa ihmisten intoa vierailusta. Tytöt olisivat kyllä mieluusti nähneet myös Kuningattaren tai Prinsessoja kauniissa mekoissaan. Ehkä joskus tulee vielä vastaan sellainenkin tilaisuus.