Täällä ilmestyivät raketit myyntiin jo hyvissä ajoin ennen joulua ja samalla alkoi myös pauke. Päivän mittaan kuuluu muutama paukahdus ja Hippu pelästyy aina ihan kamalasti. Tärisee ja läähättää vain. Vilma lähinnä haukkuu raketteja ja ilmoittaa meille, että jotain tapahtuu.
Olen aina tykännyt kovasti joulusta, sitä on kiva touhuta ja suunnitella. Joulu on rakkaiden ihmisten kanssa yhdessäoloa, hyvää ruokaa, antamisen iloa, jännitystä, onnea ja lasten riemua. Tämän joulun odottaminen sujui kuitenkin hiukan ristiriitaisin tuntein, kun tiesi että tällä kertaa ei esimerkiksi kyläillä viemässä joulutervehdyksiä tai käydä hautausmaalla. Itselleni tärkeimpiä jouluntuojia rakkaiden ihmisten lisäksi on aina ollut sauna, joulukuusi ja joulukinkku. Jokaisena jouluna aikaisemmin on kaikkia ollut, mutta tänä vuonna joulusaunaan ei päässytkään ja se harmitti etukäteen aika paljon. Kun tykkää, että joulua vietetään joka vuosi saman kaavan mukaan tuttujen puuhien parissa, oli hiukan outoa tehdä jouluvalmisteluja, kun samalla tiesi ettei joulu olisi nyt samanlainen. Toisaalta taas oli innoissaan, kun pääsee kokemaan joulun Tanskassa.
Miten meidän joulu sitten meni? No, oikein mukavastihan se. Tottakai olisi ollut tosi ihana käydä vaikka siellä saunassakin, mutta lapsilla tuntui olevan oikein hauskaa punkissaankin.
Pyrittiin juhlistamaan joulua saman kaavan mukaan kuin ennenkin. Kinkun olen paistanut aina yöllä ja sillä on päässyt heti aattoaamuna herkuttelemaan. On ollut ihanan tunnelmallista aina hiippailla uunia kurkkimaan ja haistella hyvää kinkun tuoksua. Tänä vuonna päätimme kuitenkin paistaa kinkun jo aatonaattona, aamulla laitettiin uuniin ja ehtoolla se oli valmis. Hiukan jännitti, että rupeaako se kovasti hajoamaan uunissa ilman verkkoa. Paisto sujui kuitenkin oikein hyvin ja ehtoolla päästiin vielä maistelemaan tuoretta kinkkua ennen kuin käytiin nukkumaan. Aika samalta se maistui kuin aikaisempienkin vuosien kinkut. Hiukan vähemmän tätä oli taidettu suolata. Näköjään kuvat on maltettu ottaa vasta sitten, kun maistelijat ovat käyneet jo hiukan maistelemassa.
Ihanaa ja onnellista joulua!
Perinteisesti tanskalaiseen joulupöytään katetaan tarjolle joko ankkaa omena-luumutäytteellä, hanhea tai porsaan paistia. Lisukkeena on esimerkiksi karamellisoituja perunoita ja punakaalia. Samanlaista joulukinkkua täällä ei kuitenkaan syödä kuin Suomessa ja Ruotsissa. Meillä itsellä on ollut joulupöydässä aina kinkkua ja sitä haluttiin tänäkin vuonna.
Etsittiin joulukinkkua muutamasta ruokakaupasta, mutta sellaisia ei ollut missään tarjolla. Lihakaupasta olisi varmasti sellaisen saanut tilattua, mutta ajateltiin ensin poiketa vielä lähikaupan lihamestarin juttusilla. Heilläkään ei ollut sellaisia valmiina tarjolla, mutta hän kertoi tietävänsä millaista joulukinkkua Ruotsissa syödään ja sanoi voivansa tehdä meille sellaisen. Kyseli vielä nipun tarkentavia kysymyksiä, jotta osaa varmasti valmistaa halutunlaisen kinkun. Ja niin oli etsintä päättynyt, mahtavaa!
Hiukan jännityksellä jäätiin odottamaan millainen mötikkä sieltä tullaan saamaan. Viime viikolla se tilattiin ja tänään käytiin hakemassa. Iso mötkäle siellä olikin odottamassa, 8,3 kiloinen kinkku. Hinta oli kuitenkin hyvin kohtuullinen, alle 60 euroa.
Näyttää riisipuurolta ja se on riisipuuroa. Johon on lisätty vatkattua kermaa, sokeria, vaniljaa ja hienonnettua mantelia.
Risalamande on perinteinen tanskalainen joulun jälkiruoka. Yleensä se tarjotaan kylmänä ja kirsikkakastikkeen kanssa.
Tänään käveltiin kylälle ostamaan joulukuusta. Meillä on ollut nyt useana vuonna aito joulukuusi. Sitä ennen oli muovikuusi, mutta tykkään kyllä itse aidosta kuusesta enemmän. Siinä on ihana tuoksu ja kyllä se ulkonäöllisestikin miellyttää enemmän. Haettiin se Suomessa aina Plantagenilta. Siellä oli kuitenkin ihan kivan näköisiä kuusia, jotka tuoksuivatkin aina aika paljon. Verkkopussi oli helppo sujauttaa auton kyytiin ja huristella kotiin.
Meidän jouluun on tullut paljon perinteitä omasta lapsuudenkodistani ja yksi niistä on kuusen koristeleminen aattoaamuna. Se onkin lapsista yksi joulun lempparihetkistä ja hienoa jälkeä on aina tullut. Kaivelin hiukan kuvia meidän viime vuosien joulukuusista.
Vuosi 2010. Lapset oli vielä sen verran pieniä, että miehen kanssa laitettiin kaikkein korkeimmalla olevat pallot ja autettiin koristenauhojen kanssa.
Tehtiin viikonloppuna pitkästä aikaa karjalanpiirakoita.
Käytiin viime viikolla Kolding Storcenterissä, Jyllannin suurimmassa ostoskeskuksessa, ostoksilla ja ihailemassa joulutunnelmaa. Paikka oli koristeltu kauniisti ja keskustorilla on kivaa jouluista ohjelmaa joka päivä, ihan aatonaattoon asti. Joulupukin tapaamista, nukketeatteria ja tonttujen jekkuilujakin.
Täällä kaduilla kiertelee vielä Kotijäätelöauto. Ensimmäisellä kerralla kun se tuohon talon lähelle kurvasi, niin hiukan pelästyttiin auton äänimerkkiä. Ei kuulunut mitään musiikkia, vaan se kilkatus kuullosti ihan rautatien tasoristeykseltä.
Kotijäätelö perustettiin Ruotsissa jo vuonna -68 ja vuonna -76 aloitti Tanskan Kotijäätelö toimintansa. Suomeen Kotijäätelö tuli 90-luvulla. Muistan kyllä vielä itsekin, kun kävin siellä ensimmäistä kertaa. Autolta jaettiin lapsille ilmaisia jäätelötikkuja ja osa lapsista kulkikin polkupyörällä auton perässä pysäkiltä toiselle hakemassa lisää jätskejä. 2013 Suomen Kotijäätelö lopetti toimintansa, mutta sittemmin tuli Suomen Jätskiauto hommaa jatkamaan.
Nyt kun eksyin netissä katselemaan auton valikoimaa, niin ehkäpä sinne pitäisi joku kerta poiketa hiukan ostoksille. Edellisestä käynnistä jätskiautolle taitaakin olla jo muutama vuosi aikaa. Myynnissä näyttäisi olevan erilaisten jäätelöiden lisäksi myös hiukan pizzaa, leipää, lihaa ja makkaraa. Ja onhan noissa kioski- ja myyntiauton ostoksissa aina ihan oma tunnelmansa.
Kun oltiin antiikkimuseossa käyty, ajateltiin samalla poiketa katsomaan myös Aarhusin keskustaa, kun ei olla siellä aikaisemmin käyty.
Jätettiin auto taidemuseon viereen parkkiin ja lähdettiin ihmettelemään kaupunkia. Taidemuseo näytti sen verran mielenkiintoiselta ja se kattoa kiertävä sateenkaari-taideteos jännältä, että ehkäpä siellä tulee joskus käytyä sisälläkin asti.
Kauniita taloja oli paljon ja vesi mutkitteli kivasti keskustan halki. Veden yli oli nättejä pieniä siltoja.
Löydettiin aivan mahtava Legoista tehty jouluikkuna ja sitä ihailtiin pitkän aikaa. Muutenkin kaduilla oli paljon kauniita jouluvaloja, suuri kuusi ja pari jouluista myyntikojuakin tuli vastaan.
Keskustassa oli myös pieni viikinkimuseo, jossa poikettiin. Aarhusin paikalla sijaitsi aikoinaan viikinkikaupunki Aros. Oli aika jännää laskeutua portaita alas kellariin ja ajatella, että viikinkien aikana maan pinta oli siinä kohdassa. Vaikka museo olikin tosi pieni, se oli silti mielenkiintoinen. Esillä oli pienoismalli Arosin kaupungista ja nappia painamalla voi kuunnella pienen esittelyn. Näytillä oli myös jäljennöksiä viikinkien käyttämistä esineistä ja sinne oli rakennettu malliksi vanha viikinkien asumus, jossa lattia on kuopassa. Yhdessä vitriinissä oli luut, jotka olivat aikanaan löytyneet juuri tuosta kohdasta. Lattialle oli malliksi rakennettu pieni pätkä lautatietä, jollaisia viikingit olivat aikoinaan rakentaneet kulkuväyliksi. Yhdessä vitriinissä oli myös esillä aito pala sellaisen tien puusta.
Autoa kohti kävellessä poikettiin vielä ihanan tunnelmallisille joulumarkkinoille.
Oli kyllä oikein mukavan oloinen kaupunki ja ihan pintaa vasta raapaistiin.