Ajeltiin viime viikolla Aarhusiin antiikkimuseossa käymään.
Oli oikein mielenkiintoinen paikka ja lapset jaksoivat kiinnostuneina tutustua esineisiin ja niiden historiaan.
Museossa oli esillä patsaita (monet tosin kipsivaloksia alkuperäisistä), pieniä esineitä, astioita ja kolikoita. Vaikka museo ei ollutkaan valtavan suuri, niin hyvin saimme siellä silti aikaa kulumaan.
Museon alakerrasta löytyi vaihtuvan näyttelyn alue, jossa oli tällä hetkellä esillä: Etruskien matka.
Alakerrasta löytyi myös muumio. Se hiukan tyttöjä pelotti, vaikka muuten museosta pitivätkin. Jäljellä olevat luut ja pieni pala käärinliinaa oli otettu pois arkun sisältä ja laitettu vitriiniin esille.
Oli kyllä mukava museo, jonne voisi mielellään mennä joskus uudestaankin.
Lähikauppa ilmoitteli lehdessä, että kun lapset käyvät viemässä joulusukkansa heille, poikkeaa itse Joulupukki täyttämässä niihin jotain pieniä jouluyllätyksiä. Kuulosti sen verran hauskalta, että käytiin hankkimassa lapsille omat joulusukat ja mentiin viemään ne kaupalle odottamaan Joulupukkia.
Tapahtuma oli hurjan suosittu ja kaupalle oli viety jo kymmeniä sukkia siinä vaiheessa kun paikalle saavuttiin. Sukat ripustettiin naruille roikkumaan ja näytti kyllä tosi hauskalta, kun oli niin monen näköisiä ja kokoisia sukkia. Valtavan suurista jättisukista pikkiriikkisiin villasukkiin.
Viikko piti malttaa odotella ja sitten päästiin hakemaan sukat takaisin sekä näkemään mitä Joulupukki oli niihin käynyt sujauttamassa. Riemu repesi kun päästiin paikalle ja huomattiin, että Joulupukki olikin nyt paikalla jakamassa sukkia takaisin lapsille. Varsinkin meidän nuorin tyttönen oli tosi muikeena, kun pääsikin yllättäen tapaamaan Joulupukin.
Kotona kurkisteltiin sukkiin sisään ja niistä löytyi hedelmiä, rusinoita, juustoa ja karkkia. Kivat oli yllätykset ja hauska tapahtuma.
Nyt sukat onkin ripustettu jo odottamaan jouluaattoa ja sitä, josko Joulupukki tipauttaisi sukkiin vielä toisetkin yllätykset.
Viime vuosina on tullut tehtyä saaristolaislimppua joulupöytään ja niin tälläkin kertaa. Kaljamaltaiden löytäminen osoittautui kuitenkin yllättävän hankalaksi tehtäväksi. Useista ruokakaupoista niitä etsittiin ja lopulta Bilkasta löydettiin maltaista tehtyä jauhoa. Pussin kyljessä luki, että jauho soveltuu hyvin leivontaan ja limppuihin, joten otettiin jauhot kokeiluun.
Tiedä sitten oliko tavalliset ruokakaupat vallan vääriä paikkoja etsiä, vai olisiko pitänyt suunnata esimerkiksi johonkin erikoisliikkeeseen katsomaan. Mutta muuten löytyi aineet hyvin ja päästiin leivontapuuhiin.
Mukavasti onnistui leivät ja maistuivat ihan tutulta. Ei niistä kylläkään niin hyviä tullut, kuin tavallisista kaljamaltaista tehdessä, mutta ihan hyviä kuitenkin. Ja itseasiassa puolet leivistä on jo syötykin. Jospa loput säilyisi pakkasessa jemmassa aattoa odottamassa.
Lanttukin tosiaan lopulta löytyi ja laatikot on nyt tehtynä.
Viime viikonloppuna vietettiin täällä kylällä joulukauden avajaisia. Torille tuotiin suuri joulukuusi ja itse Joulupukki, eli Julemanden, pistäytyi myös paikalla.
Torille saavuttaessa meille jaettiin laulumoniste yhteislaulua varten.
Eräästä kojusta olisi saanut myös ilmaisia Æbleskivereitä, mutta jono oli niin pitkä että päätettiinkin syödä niitä kotosalla ja jättää jonottelut väliin.
Joulupukki saapui paikalle moottoripyörän sivuvaunun kyydissä. Porukkaa oli sen verran paljon, ettei häntä kovin läheltä päästy näkemään. Mutta hiukan kuitenkin, joten ehkäpä nyt jaksaa taas paremmin odotella jouluaattoa.
Eilen leivottiin vuoden ensimmäiset piparit. Lapset olivat aivan tohkeissaan ja leipoivat innoissaan. Pieninkin malttoi tällä kertaa leipoa muutaman piparin, eikä vain syönyt taikinaa kaksin käsin.
Tehtiin taikina tällä kertaa eri reseptillä kuin aikaisempina vuosina. En löytänyt kaupasta pomeranssinkuorta jauheena, vaan pelkästään kokonaisena. Joten ajattelin kokeilla ohjetta, johon ei tullut sitä ollenkaan vaan kardemummaa. Hyvänmakuista taikinaa tuli näinkin, eikä tarvinnut edes käyttää vatkainta. Pienet leipurit odottavat jo kovin uutta piparipäivää, täytyy katsoa tehdäänkö silloin samanlainen taikina vai kokeillaanko taas jotain uutta.
Vaikka uusia makuja onkin hauska kokeilla, on kiva olla myös niitä vanhoja tuttujakin. Joulupyötää varten on nyt tehtynä porkkanalaatikkoa sekä makaronilaatikkoa. Porkkanalaatikko onnistui hyvin ja kaikki aineksetkin löytyivät helposti kaupasta.
Makaronilaatikkoon puolestaan jäi aluksi turhan paljon nestettä. Löydettiin kaupasta tasan yhtä lajia makaronia ja se ei ilmeisesti ollut ihan paras mahdollinen tälläiseen käyttöön. Otin paistoajan jälkeen hiukan ylimääräistä nestettä pois ja jatkoin sitten vielä vähän aikaa paistamista. Sen jälkeen laatikoista tuli hyviä ja pinta jäi pehmoiseksi. Itse tykkäisin mieluummin järsiä kovaa makaroonilaatikon pintaa, mutta muut syövät mieluummin tällaista pehmeämpää.
Seuraavaksi pitäisikin sitten löytää kaupasta lanttua lanttulaatikkoa varten. Ilmeisesti lanttu ei ole Suomen ulkopuolella kovinkaan suosittua syötävää, mutta jospa sellaista vielä löytyisi. Onhan tässä vielä hyvin aikaa.
Lapset ja lumikoira-Hippu olivat aivan onnessaan. Vilma taas on sellainen vilukissa, ettei tykkää lumesta ollenkaan. Paljon siellä möyrittiin ja rakenneltiin, pienestäkin lumimäärästä tuntuu saavan paljon iloa irti. Ja kohta mennään taas uudestaan.
Tänään on ollut kauniin aurinkoinen päivä. Vaikka olikin aika kylmä, vain pari astetta lämmintä, oli se silti erittäin tervetullutta vaihtelua tuuleen ja sateisiin, joita täällä on viime aikoina piisannut.
Kaivettiin heti lämpimämmät vermeet kaapista ylle, kun ilmat viilenivät. Muut tuntuvat kylläkin kulkevan edelleen hiukan kevyemmissä vaatteissa. Eikä siitä ole pitkäkään aika, kun on shortsejakin kävellyt vielä vastaan. Sama juttu oli kesällä, heti kun aurinko hiukan alkoi lämmittämään, kulkivat monet jo lyhythihaisissa paidoissa.
Välillä täällä tuulesi sen verran kovaa, että saatiin muutaman päivän ajaksi varsinainen flash from the past, kun Hippu pelkäsi ääniä ja valvotti yöt. Onneksi miehen kainalo sai kuitenkin rauhoittumaan ja neljän päivän jälkeen pelotkin helpottivat. Hiukan on meidän vanhan Hipun kuulo heikentynyt tässä ihan viime aikoina, eikä Hippu esimerkiksi aina huomaa jos kävelee viereen. Mutta sen verran hyvin kuulo vielä pelaa, että isommat tuulet ja sateet saivat taas pelkäämään.
Saa nähdä millaisia kelejä talvi tuo tullessaan. Joku kerta kun mies oli erään naapurin isännän kanssa jutuissa, oli hän kuvaillut Tanskalaista talvea sanomalla, että noin viitenä päivänä täällä saattaa olla lunta ja vettä sataa niin paljon, että luulet olevasi kala. Tarvinnee siis koittaa paikantaa vihdoin omatkin saappaat jostain kaapin perältä ja yrittää ottaa kaikki ilo irti, jos joku aamu maa onkin valkoinen. Ainakaan vielä en kaipaa korkeita lumikinoksia tai hirmuisia pakkasia, saa nähdä millaiset on fiilikset sitten pimeän ja sateisen talven jälkeen.
Viimeiset pari viikkoa on kulunut flunssaa sairastellessa. Ensin lapset vuorotellen ja sen jälkeen olikin aikuisten vuoro.
Täällä Tanskassa saa valita itse terveysasemansa sekä sieltä lääkärin. Vaikka asutaankin pienellä paikkakunnalla, on läheisellä terveysasemalla useampikin lääkäri. Pääsee oikein valitsemaan haluaako omalääkärikseen miehen vai naisen ja eri ikäluokkiakin löytyy.
Lääkärille voi varata ajan puhelimitse tai netin kautta. Ensimmäinen tunti soittoaikaa on varattu kiireellisemmille tapauksille, jotka tarvitsevat lääkäriajan mahdollisimman pian.
Tämä meidän nykyinen terveysasema on aikalailla saman näköinen, kuin mitä se oli Suomessa. Täällä ei kuitenkaan ilmoittauduta tiskille, vaan itse henkilökortilla ilmoittautumislaitteeseen. Ja se olikin kyllä oikein kätevää.
Terveysasemalla oli ihan rento tunnelma, koska lääkäritkin olivat omissa vaatteissaan ja englanninkielellä siellä pärjäsi hyvin.
Myös hammaslääkärissä olen ehtinyt täälläoloaikana käymään tarkastuksessa. Hammaslääkäriaseman voi valita aina itse ja kaikissa paikoissa on sama hinnasto.
En erityisemmin välitä hammaslääkärissä käymisestä, joten aika paljon jännitti etukäteen. Kaikki sujui kuitenkin ihan mukavasti. Hammaslääkäristä lähteissä hoitaja kävi vielä pahoittelemassa, kun jouduin odottamaan hammaslääkäriä puoli tuntia. Hän antoi sen vuoksi ja ensimmäisen käyntini kunniaksi minulle pienen rasian suklaata.
Se oli ihan hauska yllätys ja niitä olikin kotona kiva porukalla maistella.
Jo pari viikkoa sitten kaupan pakastealtaasta löytyi hauskan näköinen pussukka, joka oli pakko ostaa maistelua ja tarkempaa ihmettelyä varten. Ja ihan hyvähän se varmaan onkin aloittaa ajoissa, että ehtii montaa jouluista syötävää maistelemaan ennen kuin sesonki menee taas jo ohi.
Pussista löytyi hauskoja palleroita. Helpoin ja nopein tapa niiden valmistukseen oli mikrossa lämmittäminen pakkauksen ohjeiden mukaan. Joten ei muuta kuin ruuat lautaselle ja mikroon lämpeämään.
Hiukan koitin netistä löytää tietoa Æbleskiverin historiasta. Varmaa tietoa asiasta ei ole, mutta useassa paikassa kerrottiin tarinaa viikingeistä ja siitä, kuinka he raskaiden taistelujen jälkeen palasivat takaisin laivalleen nälkäisinä. Heillä ei ollut pannuja mukana ruuan paistamista varten, mutte he valmistivat pannukakkutaikinan ja paistoivat pannukanut taistelussa lommoutuneiden kilpiensä päällä. Taikina valui lommoihin paistumaan ja niin tarinan mukaan syntyi herkun pyöreä muoto.
Æbleskiverin valmistamista varten on oma rautapannu, jossa on pyöreät kuopat palleroille.
Pannukakkupallot on tapana syödä hillon sekä tomusokerin kanssa. Niissä oli jo valmiiksi sauma, josta pallero oli helppo ihan sorminkin painaa auki ja laittaa hilloa sisään.
Pannukakkupallerot olivat sisältä mukavan kuohkeita ja lapset tykkäsivät niistä kovasti. Ja ihan hyviä ne olivatkin.
Pienin söi niitä ihan pelkästään, keskimmäinen hillolla ja poika laittoi hillon lisäksi myös tomusokeria. Netin syövereistä löytyi kuvia myös pannukakkupallojen erilaisista versioista, esimerkiksi lohitäytteellä, marjoilla tai suklaisella sisuksella. Jotain tuollaista suklaista versiota voisi kyllä joskus vaikka kokeillakin.
Billundin Legoland oli sunnuntaina auki viimeistä päivää tällä kaudella. Käytiin tiistaina kieppumassa vielä viimeistä kertaa laitteissa, kun oli arkipäivä eikä juurikaan jonoja. Sunnuntaina mentiin katsomaan kaudenpäätösilotulitus.
Miniland ja puiston valot näyttivät taas tosi kivoilta, kun oli pimeää.
Porukkaa oli paikalla ihan hirmuisesti. Ja hyvä niin, sillä ilotulitus oli tosi hieno. Vielä hienompi kuin halloweenina näkemämme. Taas soi musiikki taustalla ja raketit lentelivät ja paukkuivat musiikin tahdissa.
Laskin että kävimme Legolandissa 33 kertaa kauden aikana. Niistä neljänä päivänä pääsimme viettämään siellä aikaa ystävien kanssa ja kaikkien lastemme syntymäpäivinä olimme Legolandissa huvittelemassa. Eipä siihen paikkaan silti kyllästyä ehtinyt, joten ensi vuonna sitten taas. Uusi kausi alkaa 19. maaliskuuta 2016.
