Tehtiin kesällä ensimmäistä kertaa reissu Djurs Sommerlandiin huvittelemaan. Mentiin vasta ruuhkakauden jälkeen, joten saatiin rauhassa kierrellä paikkoja. Auton sai ihan portin lähelle parkkiin, eikä juurikaan tarvinnut edes jonotella. Kelitkin suosivat, joten mikäpä siellä oli ollessa.
Pahoittelut pitkästä tauosta, mutta täällä ollaan taas.
Eilen oli meidän 10-vuotis hääpäivä. Vaikea uskoa että on jo niin pitkä aika häistä ja niiden valmistelutohinoista. Käytiin silloin häämessuilla, kierreltiin katselemassa juhlapaikkavaihtoehtoja, pohdittiin menua, vaatteita, kukkia ja koristeluita, käytiin kertaalleen tanssitunnillakin. Ennen kosintaa mies oli salaa ajellut käymään lapsuudenkodissani ja pyytänyt isältäni kättäni.
Vaikka Prisma ei ole koskaan mikään lempikauppani ollutkaan, on siellä silti välillä ihan kiva poiketa. Valikoima tuntuu olevan aika samanlainen kaikissa Prismoissa, mutta vuoden jälkeen yllätti iloisesti kun tarjolla oli jotain hiukan erikoisempiakin tuotteita, joita ei aikaisemmin ollut ollenkaan.
Lue loppuun
Leffojen katsominen on aina ollut yksi miehen ja minun yhteisistä lempiharrastuksista. Taidettiin käydä joskus vuosia sitten leffateatterissa melkein joka viikko. Parasta seuraa, makoisat popparit ja hyvä leffa, what’s there not to like? Iltahämärässä käveltiin käsi kädessä takaisin kotiin ja juteltiin leffasta. Taru Sormusten Herrasta -elokuvat käytiin katsomassa yöllä ensi-illassa. Ja onhan elokuvateatterissa aina oma ihana tunnelmansa ja herkullinen popparien tuoksu.
Vaikka lapsena kävinkin usein kesäisin mökillä uimassa ja saunomassa, ei omien lasten kanssa olla kuitenkaan juuri mökillä käyty. Joten kun tilaisuus tarjoutui, lähdettiin innolla mukaan.
Ruokakauppojen valikoimaa on aina hauska ihmetellä ja Citymarket on lempparini ruokakauppaketjuista Suomessa. On kiva kun Citymarketit ovat keskenään erilaisia ja kauppojen hyllyistä saattaa löytää mitä vaan jännää. Tuntuu että ihan tässä vuodessakin ehti valikoimaan tulemaan paljon muutoksia ja uutuuksia. Joitakin tuotteita löytyi yllättäen lähicittarin hyllystä, vaikka vuosi sitten sellaisia ei Suomessa ollut näkynyt ollenkaan.
Pakko oli käydä testailemassa Suomessa Subia ja maistamassa olivatko leivät todellakin niin hyviä kuin muistin. Ja kyllä se vaan niin on, että Suomessa Subileivät ovat parempia kuin Tanskassa. Leipien täytteet ovat toki aivan samat, mutta itse leipä on paljon paremman makuinen ja muhkeampi Suomessa.
Tanskalainen Subileipä taas on littana, sitkeä ja mauttomampi.
Isosti menee pisteet Suomen Subille. Ruoka on siellä parempaa ja ruokapaikkojakin aivan eri määriä tarjolla, kuin Tanskassa. Seuraavaksi tarvinneekin varmaan testailla Saksan tai Ruotsin Subia ja ihmetellä niiden leipien koostumusta.
Mitä tehdä Suomessa vuoden poissaolon jälkeen?
Onneksi, sillä sen verran usein on jo jätskiä tullut syötyä. Mutta jätskihän kuuluukin kesään.