Tanskassa on sen verran paljon rantoja, että iskee melkein valinnan vaikeus kun sopivaa paikkaa pitäisi ruveta valitsemaan. Asutaan vielä sen verran keskellä Jyllantia, että idän ja lännen rannoille on aikalailla saman pituinen matkakin.
Viikko sitten oli ihanan aurinkoinen ilma, joten ei muuta kuin lapset ja eväät autoon ja menoksi. Lähdettiin tälläkin kertaa länteen Pohjanmeren rannoille ja paikaksi valikoitui Søndervig. Se oli viime vuonna valittu Tanskan parhaaksi rannaksi.
Rannan tuntumassa oli vireä pieni kauppakatu ja siellä pörräsi paljon ihmisiä, itse rannalla ei kuitenkaan ollut paljoa väkeä. Söpöjä lomamökkejä oli siellä täällä.
Kun rantavahdin torni ja auto tulivat mäen takaa näkyviin rupesi heti päässä soimaan Baywatchin tunnari. En sentään ruvennut tukka hulmuten kirmailemaan ympäriinsä.
Søndervig oli siisti ja nätti paikka, mutta silti Henne Strand on mielestäni ollut mukavin ranta. Vanhoja bunkkereita oli täälläkin, mutta mielestäni eivät olleet kuitenkaan niin häiritseviä kuin esimerkiksi Blåvandissa.
Hiekka oli pehmoista ja rantaan oli muodostunut pieni ja matala vesikaistale, jossa lasten oli hauska leikkiä. Kauniita kiviä löytyi paljon hiekkalinnojen koristeiksi.
Aallot oli aika isoja, mutta niihin oli hauska pomppia ja sukellella. Vesi tuntui mukavan lämpimältä ja rantavahtien kylttien mukaan se oli 18-asteista.
Mukava ranta ja sinne voisi ihan hyvin mennä uudestaan pulikoimaan. Toki vielä riittäisi paljon uusiakin paikkoja tutkittavaksi.
Tanskassa alkoi tällä viikolla taas arki, kun koululaiset palasivat kouluun opintojensa pariin. Tanskassa koulujen kesälomat kestävät vain 6 viikkoa, kun taas esimerkiksi Suomessa koululaiset lomailevat noin 10 viikkoa.
Meillä arki pyöri kesälläkin, sillä kaksi vuotta sitten kun esikoinen tuli esikouluikään päätimme aloittaa kotiopetuksen. Emme pitäneet nyt kesällä lomaa, vaan silloin tällöin vapaapäivän ja touhuilimme jotakin mukavaa yhdessä.
Sen verran uusia tuulia toi tämä viikko meillekin, että isompi tytöistä täytti kesällä 6 vuotta ja aloitti nyt esikoulun kotiopetuksessa.
Koulujen alkamisesta tulee aina tosi syksyinen fiilis. Välillä saattaa ulkoillessa tulla jokin syksyinen tuoksu ja keltaisia lehtiäkin on jo hiukan näkynyt maassa. Onneksi puut näyttävät kuitenkin vielä vihreiltä, eivätkä ole vaihtaneet väriään.
Vielä haluaisi nauttia kesästä ja touhuilla kesäisiä puuhia, vaikka tokihan jäätelö maistuu viileämmälläkin kelillä.
Bilka on 70-luvulla perustettu tanskalainen hypermarkettiketju. Valikoimansa ja kokonsa puolesta se on hiukan vastaava kuin Citymarket tai Prisma.
Meiltä on puolen tunnin ajomatka lähimpään Bilkaan, joten hirveän usein siellä ei tule käytyä. Suomessa asuessa käytiin aina puolen tunnin päässä ruokakaupassa, mutta tässä kylällä kun on kävelymatkan päässä nippu kauppoja, niin on ollut mukavaa vaihtelua kävellä ostoksille.
Bilkasta löytyy hyvät ruokavalikoimat sekä tietysti viiniosasto.
Bilkan keittiössä valmistetaan myös paljon valmisaterioita myyntiin.
Tanskassa on sen verran hyvää leipää, että on ollut pakko itsekin ruveta taas sitä pupeltamaan, vaikka Suomessa en sitä enää ollenkaan syönyt.
Karkkia ja suklaata löytyy Tanskasta hyvät valikoimat, mutta mitään halpaa se ei täällä ole. Pientä vaihtelua on kaupoittain hinnoissa. Maraboun Oreo-suklaa on omaa lempparia ja se maksaa esimerkiksi normaalisti Bilkassa 30 kruunua (noin 4 euroa), kun taas monessa muussa paikassa 24 kruunua (3.22 euroa).
Bilkasta löytyy hyvin kaikenlaista tavaraa kotiin, leluja, hygieniatuotteita, vaatetta, kenkää ja vaikka mitä.
Tyynyt on Tanskassa eri mallisia kuin Suomessa, neliöitä. Hiukan oltiin aluksi ihmeissämme, kun mentiin tyynyostoksille ja tutun mallisia tyynyjä ei löytynytkään mistään vaan kaikki oli neliöitä.
Paperiosastolta lähti tänään mukaan lapsille vihkoja ja uusi oppikirja tanskan opiskeluun.
Tavallisten kassojen lisäksi löytyy itsepalvelukassoja. Kertaalleen sitä joskus kokeiltiin ja vaikutti ihan kätevältä systeemiltä. Laite punnitsi ostokset ja sillä tavalla tarkisti että kaikki tavarat on maksettu.
Pihassa on kylttejä joissa pyydetään ystävällisesti palauttamaan ostoskärryt samaan paikkaan kauppareissun jälkeen. Ja hyvin on kyltit toimineet, sillä aina on ollut kärryjä saatavilla kun ollaan kauppaan menty.
Kolding on 58.000 asukkaan merenrantakaupunki itäisessä Jyllannissa. Se on myös Tanskan seitsemänneksi suurin kaupunki.
Ollaan monet kerrat lomamatkoilla yövytty Koldingin laitamilla ja käyty ostoksilla Kolding Storcenter -ostoskeskuksessa, mutta ihan keskustassa ei kuitenkaan olla koskaan aikaisemmin käyty tutustumassa.
Museona toimiva Koldinghusin linna oli kauniin näköinen ja sijaitsi pienen järven rannalla. Siellä olisi mielenkiintoista käydä joskus katsomassa jotakin näyttelyä.
Järven toisella laidalla oli puistoalue, jossa oli hauska leikkipuisto. Siellä vierähti tovi jos toinenkin ja silti ei ehditty minigolfaamaan tai puiston pieneen lampeen veneilemään. Kivaa puuhaa jäi siis myös seuraavaan kertaan.
Koldingin keskustan kaduilla oli paljon kauniita rakennuksia ja katseltavaa. Ja tarjontaa tuntui olevan niin kaupoissa kuin ravintoloissakin.
Netto on 80-luvulla perustettu tanskalainen kauppaketju, joka on nyttemmin avannut liikkeitä myös Saksaan, Puolaan, Ruotsiin ja Englantiin.
Vaikka Netto onkin pieni kauppa, on siellä ihan hyvä valikoima ja halpa hintataso verrattuna toisiin kauppoihin. Monet tuotteet menevät silti hiukan ristiin, toisessa kaupassa on tietyt tuotteet halvempia ja toisessa taas jokin muu.
Ensimmäistä kertaa käydessä Netto tuntui hieman sekavalta. Vastaavia tavaroita tuntui olevan hyllyissä vähän siellä sun täällä. Hieman tarkemmin asiaa ihmeteltyä, huomasimme että monta hyllyä kaupasta on varattu vaihtuville tavaraerille. Niitä onkin jännä tonkia ja usein sieltä löytyy jotain mielenkiintoista.
Neton myymälöissä on pieni paistopiste.
Sekä viiniosasto, kuten vähän jokaisessa ruokakaupassa täällä.
Paljon on kaupoissa tuttuja tuotteita, osasta löytyy tuoteselosteet jopa suomeksi. Paljon on myös maisteltu uusia juttuja ja löydetty uusia lemppareita.
On kyllä hyvä kauppa ja usein siellä asioidaankin.
Tästä meiltä on alle 10 kilometriä Givskudin eläintarhaan, joten päätimme käydä katsomassa millainen paikka on kyseessä.
Eläintarha oli yhdistelmä autolla kulkemista sekä kävellen alueen tutkimista. Lisämaksusta olisi päässyt kulkemaan myös safaribussilla tai -junalla, mutta me kuljimme nyt vain omalla autolla ja kävellen.
Ensin autolla kurvattiin lippuluukulle ostamaan liput ja samalla saimme mukaan myös alueen kartan. Lippuluukulta ajoimme ensimmäiselle kolmesta parkkialueesta, jonka ympärillä oli eläinaitauksia joita pääsi tutkimaan. Menimme jonottelemaan kameliaitaukselle, sillä siellä oli pian alkamassa ruokintanäytös. Ruokintapaikka ei ollut kovinkaan selkeästi merkitty, mutta oikea kohta löytyi lopulta aitauksen takalaidalta. Eläintarhan työntekijä saapui kertomaan ensin kameleista ja sen jälkeen halukkaat saivat syöttää kameleille yhden porkkanan. Siellä oli kaksi sööttiä poikastakin.
Kameliaitauksen vieressä oli norsuaitaus, jossa oli seuraavaksi ruokinta-aika. Eläintarhan työntekijä kertoi norsuista ja ruokki niitä samalla. Niille heiteltiin monenkokoista syötävää ja taitavasti norsut noukkivat kaiken kärsällä suuhunsa. Pikkiriikkiset viinirypäleetkin. Yksi norsuista kulki koko ajan pallon kanssa ja pyöritteli sitä joka paikkaan. Norsu oli kuulemma muutama vuosi sitten saanut sen pallon ja sen jälkeen kulkenut sen kanssa aina. Muutamien muidenkin eri eläinten ruokintanäytöksiä olisi ollut tarjolla, mutta emme menneet enää niihin vaan kiertelimme loppupäivän puistossa ihan omaan tahtiin.
Kun olimme katsoneet kaikki aitaukset, jotka olivat ensimmäisen parkkialueen lähellä, ja leikkineet hiukan pienellä leikkipaikalla, oli aika jatkaa matkaa. Ajoimme autosafarin läpi toiselle parkkialueelle ja matkalla näimme jos jonkinlaista eläintä, myös söpöjä kirahveja ja seeproja.
Jätettiin auto taas parkkiin ja mentiin kävellen kiertelemään läheisiä eläinaitauksia. Apina-aitausta lähestyttäessä kummasteltiin hiukan kylttiä, jossa kehoitettiin välttämään apinoihin koskemista. Pian kuitenkin huomattiin, että aitaukseen pääsee menemään ihan sisälle asti. Hiukan jännitti, kun pienet apinat istuskelivat välillä ihan lähellä polun vieressä katselemassa. Kaksi pikkuista poikastakin näkyi emojen syleissä suojassa.
Gorillojen alue oli hieno. Välissä ei ollut aitaa ollenkaan, sillä gorillat eivät osaa uida.
Ajetiin seuraavaksi eläinsafarin läpi viimeiselle parkkialueelle. Matkan varrella olisi ollut mahdollista kurvata kiertelemään autolla myös leijona-aitaukseen, mutta me jätimme sen nyt väliin. Viimeiseltä alueelta löytyi ruokapaikka, matkamuistomyymälä, iso leikkipuisto, sekä vuohiaitaus, jonne sai mennä vuohia silittelemään.
Tämän kauden ajaksi oli avattu myös hieno dinosaurusalue, jonne oli rakennettu näytille aidon kokoisia dinosauruksia. Varsinkin poika oli alueesta ihan innoissaan ja huolella luki aina kaikkien dinosaurusten infotaulut. Ja hienoiltahan ne kyllä näyttivät.
Kaksi koiraa, molemmat Tiibetinspanieleita ja luonteeltaan ovat kuin yö ja päivä.
Vaalea Hippu on kohta 10-vuotias ja musta Vilma on 7-vuotias.
Hippu on aina ollut erittäin itsepäinen ja itsenäinen, sellainen kuin Tiibetinspanielin rotukuvauksessa kerrotaan. Lenkillä haluaisi vaan makoilla nurmikolla ja katsella ympäristöä, jarrut on pohjassa kun koittaa saada kävelyllä eteenpäin.
Vilma taas on hyvin seurallinen ja hellyydenkipeä, aina vierellä odottamassa rapsutuksia ja lenkillä tassuttelisi vaikka maailman ääriin.
Vilman tullessa taloon oli Hippu muutaman päivä aika ihmeissään ja hiukan peloissaankin, kun pieni riehu-iita roikkui aina korvassa kiinni. Mutta kun aika kului ja paremmin tutustuivat, tuli heistä parhaat kaverukset.
Kun muutettiin Tanskaan, eivät koirat tulleet samalla kyydillä meidän kanssa, vaan olivat aluksi ystävällä hoidossa ja mies kävi myöhemmin autolla hakemassa ne tänne. Lentokoneella se olisikin ollut nopea reissu, mutta koska Hippu on erittäin ääniarka emme voineet niitä lentokoneella kuljettaa, vaan tarvi kulkea autolla. Automatkustajina ovat reippaita ja kokeneita, mutta laivareissu oli niiden ensimmäinen.
Koirille tarvitsi hankkia lemmikkieläinpassit, joihin merkittiin rokotukset. Laivayhtiön sivuilla kehoitettiin hankkimaan koirille kuonokopat, mutta muutamassa eläinkaupassa käytiin toteamassa ettei näin pienikokoisille ole tarjolla sellaisia. Eikä niitä siellä laivalla muillakaan koirilla näkynyt.
Laivamatka sujui hyvin. Autokansi tuli sen verran täyteen, että hiukan oli siellä hankaluuksia saada koiria autosta ulos ja perillä taas takaisin sisälle. Häkkiä ei saanut käsiteltyä kokonaisena, vaan se tarvi pistää kasaan. Koirat jaksoivat olla hienosti lemmikkieläinhytissä yön eivätkä räksytelleet ääniä. Niillä oli hytissä mukana oma tuttu matkustushäkki nukkumapaikkanaan. Kannella oli pieni hiekka-alue tarpeilla käymistä varten.
Ruotsiin tultaessa piti tullin nettisivujen mukaan ilmoittaa saapuvista lemmikkieläimistä, mutta mies ei löytänyt sataman toimistosta yhtään työntekijää vaikka kuinka oviin koputteli.
Automatka sujui hienosti, vaikka taitettavaa matkaa oli yli 900 kilometriä. Tarpeeksi kun vain piti levähdystaukoja. Suurimman osan ajoajasta molemmat koirat nukkuivat.
Hiukan aluksi jännitettiin, että miten koirat tänne Tanskaan sopeutuvat. Hipun ääniarkuuden takia on viime vuodet olleet välillä raskaita ja jännitti mihin suuntaan tilanne täällä kehittyisi. Hipun ääniarkuuden laukaisi jo pentuaikana ilotuliteraketit, joita joku innoissaan rupesi ampumaan ihan vieressä vaikka sallittuun rakettienlähettelyaikaan oli vielä reilusti aikaa. Vuosien mittaan tilanne hiljalleen paheni ja pelottavia ääniä tuli vain lisää ja lisää. Ukkonen, tuuli, sade, lasten äänet, erilaisten laitteiden piippaukset, kolahtelut, autojen kaasuttelut, aina emme edes tienneet, että mikä ääni oli tällä kertaa kuulunut. Välillä saattoi olla pitkiäkin aikoja, että yöt meni valvoessa, kun Hippua pelotti ja se raapi paikkoja. Vilma kun on vielä kova vahtimaan ja haukkuu herkästi, saa se Hipun pelkäämään vielä lisää.
Täällä Tanskassa tilanne on ollut parempi ja Hippu on voinut paremmin. Ensimmäisen kuukauden Hippu oli kuin toinen koira. Nukkui rauhassa ja sikeästi, vaikka tuuli vinkui ja sade ropisi ikkunoihin. Sen jälkeen oli yhtenä yönä jossakin kauempana hiukan ukkosta ja sitä Hippu kovasti pelästyi. Sen jälkeen Hippu aina välillä on saattanut pelästyä jotakin ääntä, mutta miehen syli on aina saanut tilanteen rauhoittumaan. Aikaisemmin edes se ei auttanut, vaan pelkästään aika. Pelkääminen jatkui aina siihen asti, että enää ei jaksanut pysyä hereillä, vaan oli pakko nukkua välillä.
Hyvin ovat tänne molemmat koirat sopeutuneet ja aina tuntuu olevan vastaantuleville koirille paljon asiaa. Asutaan lähellä keskustaa, joten paljon riittää kävelyillä nähtävää ja haisteltavaa. Mieli on nyt luottavainen, Hipunkin on hyvä täällä.
Ajelimme lomamökiltä myös Blåvand Strandin rantaa katsomaan.
Näkemistämme muutamasta Tanskan rannasta tämä oli mielestäni kaikkein vähiten viihtyisä. Varmaan viileä ja pilvinen sää osittain vaikutti asiaan, aurinkoisena hellepäivänä tuolla voisi olla ihan mukava loikoilla ja pulahtaa veteen.
Ranta ei kuitenkaan ollut niin siisti kuin aikaisemmin käymissämme paikoissa ja rannan epämääräiset rakennelmat hiukan kummastuttivat.
Myöhempi Googletus paljasti rannalla olevan vanhoja bunkkereita, joista on 90-luvulla muokattu rauhan monumentti.
Hauskat leikit siellä sai silti aikaiseksi ja rakenneltua hienoja hiekkalinnoja.
Viettäessämme lomamökkielämää, tuli samalla jonkun verran kierreltyä myös lähiympäristöä ihmettelemässä. Mökkiä lähin hiukan suurempi kaupunki oli 13 600 asukkaan Varde. Kävimme siellä muutaman kerran katselemassa kaupunkia sekä ruokakaupoilla ja se osoittautui kyllä oikein kivaksi ja nätiksi paikaksi.
Auton sai keskustaan hyvin parkkiin ja pääsi nopeasti katselemaan kaupunkia. Tunnelmallisilla kaduilla oli hauskoja penkkejä ja joka puolella kauniita taloja. Kivan torin pienestä vesinorosta riitti paljon iloa lapsille.
Kävimme tutustumassa myös Varden kirjastoon, joka oli tosi kiva paikka. Ollaan nyt käyty viidessä eri kirjastossa täällä Tanskassa ja tuo Varden kirjasto oli lasten ehdoton lemppari. Lastenosasto oli oikein viihtyisä. Siellä oli kiva leikkialue lapsille ja tilaa selailla kirjoja. Toisaalla oli vielä lisäksi pieni askartelupiste. Lasten mielestä kaikkein siistein juttu oli kuitenkin pieni ”leffateatterihuone”, joka kirjastossa myös oli. Siellä oli pieni valkokangas, leffateatterin penkit ja sinne voi mennä katsomaan kirjaston lainattavissa olevia ohjelmia. Sinne kirjastoon on kuulemma joskus päästävä vielä uudestaan, jos sinne suunnalle joskus tulee asiaa.
Ja niistä viidestä kirjastosta se kaikkein tylsin on tietysti tämä tämänhetkinen lähikirjasto, joten siellä ei ole montaakaan kertaa tullut käytyä. Ei vaan tuntunut niin viihtyisältä kuin muut kirjastot ja valikoimakaan ei ollut kovin laaja.
Onneksi naapurikaupungissa on ihan kiva ja viihtyisä kirjasto.
Kertaalleen kävimme Vardessa syömässä ja ruokapaikaksi valikoitui italialainen pizzapaikka To-Rino. Ravintola oli siisti ja viihtyisä, mutta hiukan ehkä aluksi epäilytti kun pöydissä oli niin autiota. Huoli osoittautui onneksi turhaksi, sillä ruoka oli tosi hyvää. Harmi että kuvaaminen vallan unohtui, kun oli niin kova kiire lappaa herkullista pizzaa suuhun. Lapsetkin söivät tällä kertaa ruokansa viimeistä murua myöten, kun usein on vähän arpapeliä, että milloin maistuu hyvin ja milloin taas ei. Ruokapaikkana oikein kiva ja maukasta ruokaa. Täytyy vaan muistaa ottaa käteistä mukaan, sillä heillä ei pankkikortti käynyt.
Oikein viihtyisä ja nätti kaupunki, täytynee joskus viedä lapset sinne kirjastoleffaan.
Legolandissa vietettiin kesäkuussa Lego Friends -tapahtuman lisäksi myös Star Wars -viikonloppua. Taloudesta löytyy innokkaita Star Wars -faneja, joten tokihan sinne oli mentävä. Odotukset olivat korkealla, sillä tapahtuma on järjestytty joskus aikaisempinakin vuosina ja kuvat on näyttäneet kivoilta.
Porukkaa oli puistossa hyvin, jonkin verran enemmän kuin Lego Friends -tapahtumassa ja katsojien ikäjakauma oli aika erilainen, kun innokkaita aikuisiakin oli enemmän paikalla. Yleisössä vilahteli siellä täällä myös söpöjä pikku Leia -hahmoja sekä pieniä Stormtroopereita, sillä viikonloppuna oli ilmainen sisäänpääsy puistoon Star Wars -hahmoiksi pukeutuneille lapsille.
Ensimmäisenä oli ohjelmassa paraati, jossa oli Legolandin kotisivujen mukaan yli 100 hahmoa mukana. Mentiin ajoissa paikalle ennen paraatin alkua, mutta hetki meni palloillessa ympäriinsä, koska paraatin alkamispaikkaa ei oltu ilmoitettu kovinkaan tarkasti. Onneksi niin pitkän kulkueen kuitenkin huomaa helposti ja nähtiinkin paraati aikalailla alusta asti. Paraati kulki läpi Legolandin, pääsisäänkäynniltä puiston perällä olevalle tapahtuma-alueelle asti.
Kuljimme paraatin perässä tapahtuma-alueelle. Puolimatkassa kulkue pysähtyi välillä yhteiskuvaan ja soittokuntakin soitteli musiikkejaan.
Tapahtuma-alueella oli jälleen laidoilla telttoja, joissa oli tarjolla erilaisia puuhia lapsille. Meidän lasten lemppari oli Jedien harjoitusrata, jota he viuhtoivat läpi moneen kertaan.
Toinen suosikki taisi olla kisapaikka, jossa piti koota Lego-minifiguuri mahdollisimman nopeasti. Jokusen hahmon ovat tainneet nuo meidänkin lapset koota, sen verran nopeaan tahtiin pistivät hahmoja kokoon. Tapahtuman pisimmät jonot oli jedikoulutukseen, joka päätettiin jättää väliin. Siinä lapset saivat harjoitella jediliikkeitä lavalla heiluvan opettajan johdolla.
Lapset kävivät tässäkin tapahtumassa virallisessa yhteiskuvauksessa hahmojen kanssa. Oltiin onneksi ajoissa jonossa, niin ehdittiin kuvaukseen. Käytiin hakemassa tämäkin kuva kotiin muistoksi.
Hahmot kiertelivät puistossa ympäriinsä ja halutessaan heidän kanssaan pääsi yhteiskuvaan.
Oli kyllä hauska tapahtuma, lapset tykkäsivät kovasti ja hahmot näyttivät hienoilta. Kannatti käydä.
Rannan tuntumassa oli vireä pieni kauppakatu ja siellä pörräsi paljon ihmisiä, itse rannalla ei kuitenkaan ollut paljoa väkeä. Söpöjä lomamökkejä oli siellä täällä.
Hiekka oli pehmoista ja rantaan oli muodostunut pieni ja matala vesikaistale, jossa lasten oli hauska leikkiä. Kauniita kiviä löytyi paljon hiekkalinnojen koristeiksi.
Aallot oli aika isoja, mutta niihin oli hauska pomppia ja sukellella. Vesi tuntui mukavan lämpimältä ja rantavahtien kylttien mukaan se oli 18-asteista.
