Täällä kaduilla kiertelee vielä Kotijäätelöauto. Ensimmäisellä kerralla kun se tuohon talon lähelle kurvasi, niin hiukan pelästyttiin auton äänimerkkiä. Ei kuulunut mitään musiikkia, vaan se kilkatus kuullosti ihan rautatien tasoristeykseltä.

Kotijäätelö perustettiin Ruotsissa jo vuonna -68 ja vuonna -76 aloitti Tanskan Kotijäätelö toimintansa. Suomeen Kotijäätelö tuli 90-luvulla. Muistan kyllä vielä itsekin, kun kävin siellä ensimmäistä kertaa. Autolta jaettiin lapsille ilmaisia jäätelötikkuja ja osa lapsista kulkikin polkupyörällä auton perässä pysäkiltä toiselle hakemassa lisää jätskejä. 2013 Suomen Kotijäätelö lopetti toimintansa, mutta sittemmin tuli Suomen Jätskiauto hommaa jatkamaan.

Nyt kun eksyin netissä katselemaan auton valikoimaa, niin ehkäpä sinne pitäisi joku kerta poiketa hiukan ostoksille. Edellisestä käynnistä jätskiautolle taitaakin olla jo muutama vuosi aikaa. Myynnissä näyttäisi olevan erilaisten jäätelöiden lisäksi myös hiukan pizzaa, leipää, lihaa ja makkaraa. Ja onhan noissa kioski- ja myyntiauton ostoksissa aina ihan oma tunnelmansa.

Kun oltiin antiikkimuseossa käyty, ajateltiin samalla poiketa katsomaan myös Aarhusin keskustaa, kun ei olla siellä aikaisemmin käyty.

Jätettiin auto taidemuseon viereen parkkiin ja lähdettiin ihmettelemään kaupunkia. Taidemuseo näytti sen verran mielenkiintoiselta ja se kattoa kiertävä sateenkaari-taideteos jännältä, että ehkäpä siellä tulee joskus käytyä sisälläkin asti.

Kauniita taloja oli paljon ja vesi mutkitteli kivasti keskustan halki. Veden yli oli nättejä pieniä siltoja.

Löydettiin aivan mahtava Legoista tehty jouluikkuna ja sitä ihailtiin pitkän aikaa. Muutenkin kaduilla oli paljon kauniita jouluvaloja, suuri kuusi ja pari jouluista myyntikojuakin tuli vastaan.

Keskustassa oli myös pieni viikinkimuseo, jossa poikettiin. Aarhusin paikalla sijaitsi aikoinaan viikinkikaupunki Aros. Oli aika jännää laskeutua portaita alas kellariin ja ajatella, että viikinkien aikana maan pinta oli siinä kohdassa. Vaikka museo olikin tosi pieni, se oli silti mielenkiintoinen. Esillä oli pienoismalli Arosin kaupungista ja nappia painamalla voi kuunnella pienen esittelyn. Näytillä oli myös jäljennöksiä viikinkien käyttämistä esineistä ja sinne oli rakennettu malliksi vanha viikinkien asumus, jossa lattia on kuopassa. Yhdessä vitriinissä oli luut, jotka olivat aikanaan löytyneet juuri tuosta kohdasta. Lattialle oli malliksi rakennettu pieni pätkä lautatietä, jollaisia viikingit olivat aikoinaan rakentaneet kulkuväyliksi. Yhdessä vitriinissä oli myös esillä aito pala sellaisen tien puusta.

Autoa kohti kävellessä poikettiin vielä ihanan tunnelmallisille joulumarkkinoille.

Oli kyllä oikein mukavan oloinen kaupunki ja ihan pintaa vasta raapaistiin.

Ajeltiin viime viikolla Aarhusiin antiikkimuseossa käymään.

Oli oikein mielenkiintoinen paikka ja lapset jaksoivat kiinnostuneina tutustua esineisiin ja niiden historiaan.

Museossa oli esillä patsaita (monet tosin kipsivaloksia alkuperäisistä), pieniä esineitä, astioita ja kolikoita. Vaikka museo ei ollutkaan valtavan suuri, niin hyvin saimme siellä silti aikaa kulumaan.

Museon alakerrasta löytyi vaihtuvan näyttelyn alue, jossa oli tällä hetkellä esillä: Etruskien matka.

Alakerrasta löytyi myös muumio. Se hiukan tyttöjä pelotti, vaikka muuten museosta pitivätkin. Jäljellä olevat luut ja pieni pala käärinliinaa oli otettu pois arkun sisältä ja laitettu vitriiniin esille.

Oli kyllä mukava museo, jonne voisi mielellään mennä joskus uudestaankin.

Lähikauppa ilmoitteli lehdessä, että kun lapset käyvät viemässä joulusukkansa heille, poikkeaa itse Joulupukki täyttämässä niihin jotain pieniä jouluyllätyksiä. Kuulosti sen verran hauskalta, että käytiin hankkimassa lapsille omat joulusukat ja mentiin viemään ne kaupalle odottamaan Joulupukkia.

Tapahtuma oli hurjan suosittu ja kaupalle oli viety jo kymmeniä sukkia siinä vaiheessa kun paikalle saavuttiin. Sukat ripustettiin naruille roikkumaan ja näytti kyllä tosi hauskalta, kun oli niin monen näköisiä ja kokoisia sukkia. Valtavan suurista jättisukista pikkiriikkisiin villasukkiin.

Viikko piti malttaa odotella ja sitten päästiin hakemaan sukat takaisin sekä näkemään mitä Joulupukki oli niihin käynyt sujauttamassa. Riemu repesi kun päästiin paikalle ja huomattiin, että Joulupukki olikin nyt paikalla jakamassa sukkia takaisin lapsille. Varsinkin meidän nuorin tyttönen oli tosi muikeena, kun pääsikin yllättäen tapaamaan Joulupukin.

Kotona kurkisteltiin sukkiin sisään ja niistä löytyi hedelmiä, rusinoita, juustoa ja karkkia. Kivat oli yllätykset ja hauska tapahtuma.

Nyt sukat onkin ripustettu jo odottamaan jouluaattoa ja sitä, josko Joulupukki tipauttaisi sukkiin vielä toisetkin yllätykset.

Viime vuosina on tullut tehtyä saaristolaislimppua joulupöytään ja niin tälläkin kertaa. Kaljamaltaiden löytäminen osoittautui kuitenkin yllättävän hankalaksi tehtäväksi. Useista ruokakaupoista niitä etsittiin ja lopulta Bilkasta löydettiin maltaista tehtyä jauhoa. Pussin kyljessä luki, että jauho soveltuu hyvin leivontaan ja limppuihin, joten otettiin jauhot kokeiluun.

Tiedä sitten oliko tavalliset ruokakaupat vallan vääriä paikkoja etsiä, vai olisiko pitänyt suunnata esimerkiksi johonkin erikoisliikkeeseen katsomaan. Mutta muuten löytyi aineet hyvin ja päästiin leivontapuuhiin.

Mukavasti onnistui leivät ja maistuivat ihan tutulta. Ei niistä kylläkään niin hyviä tullut, kuin tavallisista kaljamaltaista tehdessä, mutta ihan hyviä kuitenkin. Ja itseasiassa puolet leivistä on jo syötykin. Jospa loput säilyisi pakkasessa jemmassa aattoa odottamassa.

Lanttukin tosiaan lopulta löytyi ja laatikot on nyt tehtynä.

Viime viikonloppuna vietettiin täällä kylällä joulukauden avajaisia. Torille tuotiin suuri joulukuusi ja itse Joulupukki, eli Julemanden, pistäytyi myös paikalla.

Torille saavuttaessa meille jaettiin laulumoniste yhteislaulua varten.

Eräästä kojusta olisi saanut myös ilmaisia Æbleskivereitä, mutta jono oli niin pitkä että päätettiinkin syödä niitä kotosalla ja jättää jonottelut väliin.

Joulupukki saapui paikalle moottoripyörän sivuvaunun kyydissä. Porukkaa oli sen verran paljon, ettei häntä kovin läheltä päästy näkemään. Mutta hiukan kuitenkin, joten ehkäpä nyt jaksaa taas paremmin odotella jouluaattoa.

Eilen leivottiin vuoden ensimmäiset piparit. Lapset olivat aivan tohkeissaan ja leipoivat innoissaan. Pieninkin malttoi tällä kertaa leipoa muutaman piparin, eikä vain syönyt taikinaa kaksin käsin.

Tehtiin taikina tällä kertaa eri reseptillä kuin aikaisempina vuosina. En löytänyt kaupasta pomeranssinkuorta jauheena, vaan pelkästään kokonaisena. Joten ajattelin kokeilla ohjetta, johon ei tullut sitä ollenkaan vaan kardemummaa. Hyvänmakuista taikinaa tuli näinkin, eikä tarvinnut edes käyttää vatkainta. Pienet leipurit odottavat jo kovin uutta piparipäivää, täytyy katsoa tehdäänkö silloin samanlainen taikina vai kokeillaanko taas jotain uutta.

Vaikka uusia makuja onkin hauska kokeilla, on kiva olla myös niitä vanhoja tuttujakin. Joulupyötää varten on nyt tehtynä porkkanalaatikkoa sekä makaronilaatikkoa. Porkkanalaatikko onnistui hyvin ja kaikki aineksetkin löytyivät helposti kaupasta.

Makaronilaatikkoon puolestaan jäi aluksi turhan paljon nestettä. Löydettiin kaupasta tasan yhtä lajia makaronia ja se ei ilmeisesti ollut ihan paras mahdollinen tälläiseen käyttöön. Otin paistoajan jälkeen hiukan ylimääräistä nestettä pois ja jatkoin sitten vielä vähän aikaa paistamista. Sen jälkeen laatikoista tuli hyviä ja pinta jäi pehmoiseksi. Itse tykkäisin mieluummin järsiä kovaa makaroonilaatikon pintaa, mutta muut syövät mieluummin tällaista pehmeämpää.

Seuraavaksi pitäisikin sitten löytää kaupasta lanttua lanttulaatikkoa varten. Ilmeisesti lanttu ei ole Suomen ulkopuolella kovinkaan suosittua syötävää, mutta jospa sellaista vielä löytyisi. Onhan tässä vielä hyvin aikaa.

Satoikin sitten lunta.

Lapset ja lumikoira-Hippu olivat aivan onnessaan. Vilma taas on sellainen vilukissa, ettei tykkää lumesta ollenkaan. Paljon siellä möyrittiin ja rakenneltiin, pienestäkin lumimäärästä tuntuu saavan paljon iloa irti. Ja kohta mennään taas uudestaan.