Alkukesästä käytiin ihailemassa Henne Strandin nättiä rantaa, mutta silloin vesi oli vielä niin kylmää ettei päästy uimaan. Pari viikkoa sitten oli aika palata pelipaikalle ja testailla kuinka mukava uimaranta oikeasti olikaan.

Oltiin tällä kertaa hiukan myöhemmin iltapäivällä liikkeellä, joten iso osa uimareista oli jo lähtenyt kotiin. Auto mahtui hyvin rannan läheiseen parkkiin ja itse päästiin pyyhkeinemme ihan veden ääreen.

Vesi oli lämmintä ja rannassa oli myös matala lutakko kahlailuun ja leikkeihin. Sen verran nopeasti nousuvesi kuitenkin nousi, että uintireissun lopussa ei pientä lammikkoa enää ollut ja aallot kurottelivat yhä pidemmälle rantaan.

Tällä kertaa ei ollut hirveän tuulista eivätkä aallot kovin korkeita. Oli niitä kuitenkin sen verran, että lapset pääsivät innoissaan aaltoihin pomppimaan ja leijat lentelivät taivaalla.

On kyllä mukava ranta ja pehmoinen hiekkapohja.

En tiedä oliko tämä silti kuitenkaan paras näistä käymistämme rannoista. Tosi kiva kuitenkin.

Pysäköintialueen laidalla oli myös pieni suihku jossa voi huuhtoa pois suurimmat hiekat lähtiessä. Rantavahdin tornia ei tällä rannalla ole ja vedessä voi olla pyörteitä. Rannassa oli kyltti, jossa kerrottiin pyörteistä ja neuvottiin ohjeet miten pitää toimia, mikäli pyörre nappaa mukaansa kesken uimisen.

Hauskoja nuo tuulen kuljettamat pienet hiekkakasat rantojen parkkipaikoilla ja teiden varsilla. Hienoa hiekkaa on täällä meillä asti, vaikka rantaan onkin pitkä matka.

Herning on noin 48 000 asukkaan kaupunki täällä Jyllannissa. Päätimme ajella sinne muutamaan kauppaan ja samalla vilkaista myös kaupungin keskustaa.

Kaupungin kävelykatu on pitkä ja mukavan leveä.

Kävelykadun varrella ja lähettyvillä on paljon kauniita taloja.

Vaikka kaupungin kävelykatu onkin ihan nätti, ei sen ulkopuolella ollut oikein mitään erikoista. Hiukan jäi sellainen olo, että se kaupunki on nyt nähty eikä oikein keksi mitään syytä miksi sinne pitäisi palata vielä uudelleen.

Kävelykierros oli hyvä lopettaa söpön karkkipuodin pehmiksiin, jotka oli mukava syödä kivan värikkäissä tuoleissa.

Kylällä piisasi vilinää ja juhlatunnelmaa tällä viikolla, kun Prinssi Henrik poikkesi tänne vierailulle.

Teiden varsille oli ilmestynyt tanskan lippuja ja monet kaupat olivat koristelleet lipuilla myös sisäänkäyntinsä. Joissakin kaupoissa oli tilaisuuden kunniaksi tarjouksia ja bagerista sai ostaa Prinssin täytekakkua.

Maassa on kannelliset kolot, joihin liput juhlan tullen laitetaan.

Torille oli saapunut paljon monen ikäistä väkeä odottamaan Prinssin saapumista. Ihmisille jaettiin tanskan lippuja ja paikalla on soittokunta esiintymässä.

Tanskalaiset ovat hyvin ylpeitä lipustaan ja täällä saakin liputtaa vaikka joka päivä, kunhan muistaa yöksi ottaa lipun pois. Tapana tuntuu olevan myös oman pihamaan koristelu pienillä tanskan lipuilla aina kun talonväellä on jotain juhlaa. Lipputankojen nupit ovat söpöt punaiset.

Liput liehuivat, kun Prinssin auto kurvasi paikalle. Prinssi pysähtyi hetkeksi torille tutustumaan paikalliseen taiteeseen ennen seuraavaan paikkaan kiirehtimistä. Vierailun jälkeen torilla oli vielä tarjolla kahveet tapahtuman kunniaksi.

Oli hauska olla paikalla katsomassa ihmisten intoa vierailusta. Tytöt olisivat kyllä mieluusti nähneet myös Kuningattaren tai Prinsessoja kauniissa mekoissaan. Ehkä joskus tulee vielä vastaan sellainenkin tilaisuus.

Ensimmäinen uintireissu Jyllannin itälaidalle suuntautui Saksild Strandiin.

Kaunis ilma oli houkutellut paikalle paljon muitakin, mutta onnistuttiin löytämään rannasta pieni rakonen kamppeille ja sitten vaan riemusta kiljuen veteen.

Oli kyllä mukava paikka ja kivan pehmoinen hiekkapohja. Matala ja suojaisa ranta oli oikein hyvä lasten uintia ja leikkejä varten. Yksittäisiä meduusoja tuli välillä vastaan, mutta eivät ne kauheasti menoa häirinneet.

Parkkialue oli kätevästi ihan rannan tuntumassa sekä pieni myymälä, josta napattiin vielä lopuksi hiukan evästä kotimatkaa varten.

Tykkään postin ja mainosten selailusta. Suomessa ollessa asuttiin sen verran metsässä, että sinne ei jaettu ollenkaan viikonloppuisin mainoksia. Eikä juuri arkenakaan. Täällä sen sijaan mainoksia tulee jatkuvasti paksuja nivaskoja, niin näistä tanskalaisista kaupoista kuin saksalaisista rajakaupoistakin. Ilmaisjakelulehtiä taitaa tulla neljää erilaista. Eikä tämä lysti rajoitu vain arkipäiviin, sillä Tanskassa postia jaetaan normaalisti myös lauantaisin.

Tanskalaiset postilaatikot ovat hurjan sööttejä. Niissä on myös kätevä pyöritettävä kohta viikonpäivälle, josta näkee onko laatikko jo sinä päivänä ehditty tyhjentää. Netin kautta näkee helposti postilaatikkojen sijainnit ja tyhjennyskellonajat. Myös Suomeen lähtevät kirjeet on voinut kätevästi tipauttaa laatikkoon, eikä ole tarvinnut mennä postiin asti niitä lähettelemään.

Täällä on monella näkynyt kivoja osoitetarroja postilaatikoissa, joten päätettiin tilata myös itselle sellainen lootaa koristamaan. Siinä on perheenjäsenet nimineen sekä sukunimi ja talon numero.

Sen verran kiva siitä tuli, että tarvinnee tilata sellainen seuraavaankin postilootaan.

Ribeä kierrellessä huomattiin, että kirkko oli avoinna ja päätettiin poiketa sisään katselemaan.

Sisäänkäynti ei ollut pääovesta vaan sen oikealta puolelta, tuon punatiilisen osan laidasta.

Maksusta pääsee torniin ihailemaan maisemia, mutta me kiersimme vain alakerran.

Esillä oli monenlaisia tauluja, jokunen patsas ja eräässä vitriinissä oli näytillä vanhoja papin kaapuja.

Lahjoituksia varten rakennettu puutolppa oli tosi nätti.

700-luvulla perustettu Ribe on valtavan söpö ja tunnelmallinen paikka.

Pieniä katuja, pilkahduksia kauniista sisäpihoista, kauppoja, ravintoloita ja niin ihania taloja.

Keskusta-alueella mutkittelee myös pieni joki, jota ihailtiin monesta kohtaa.

Vaikka ollaankin käyty täällä monessa kauniissa kaupungissa kiertelemässä, oli Ribessä eniten kauniita katuja ja rakennuksia. Väkisinkin alkoi haaveilla ja miettiä millaista olisi asua jollakin suloisista pienistä kaduista kauniissa vanhassa talossa? Tanskassa myynnissä olevien talojen pihoilla on myyntikyltit, joten mieluisia alueita kiertelemällä voi nähdä helposti myynnissä olevat kohteet.

Myös Viikinkimuseo Ribestä löytyisi, mutta me kiertelimme tällä kertaa vain ihailemassa kaupunkia. Onneksi niin, sillä nyt on hyvä syy palata sinne vielä takaisin.