Kun lähdettiin ajelemaan Tanskaan, oli täällä vielä isot kinokset lunta. Oli tosi ihanaa jättää talvi taakse ja jännityksellä seurailla kevään etenemistä auton ikkunoista, kun ajeltiin Ruotsin läpi.

Hiukan huoletti kuinka pitkällä kevät jo Tanskassa olisikaan, ehtisimmekö nauttimaan siitä ollenkaan. Talvi oli kuitenkin ollut Tanskassa normaalia kylmempi, joten kevät ei ollut ihan niin pitkällä kuin olimme aikaisempien vuosien perusteella tottuneet. Saimme lomamme aikana ihailla lämpenevää kevättä ja kesää ja se oli aivan ihanaa. Lämpöä ja värejä, niitä oli niin kovasti kaivannut.

Hiukan kauhunsekaisin tuntein katselimme kuvia lumisesta Suomesta ja kauhistelimme, että olisiko siellä tosiaan sitten vielä lunta maassa kun tulisimme takaisin. Ei ollut, onneksi. Ruotsin puolella metsissä näkyi vielä jonkin verran lunta ja paikoitellen vesi jäässä. Täällä oli jäljellä jokunen suuresta lumikinoksesta jäänyt jämä ja jäälauttoja vedessä, mutta ei onneksi mitään valkoista lumipeitettä enää.

Se oli siis sellainen talvi pohjoisessa. Mitä kaikkea täällä olemisesta on jäänyt mieleen?

Moottorikelkkoja on täällä tosi paljon ja ne ovat äänekkäitä. Niillä ajellaan innoissaan jäällä vielä pitkään sen jälkeen, kun ei enää itse uskalla mennä jäälle.

Oli aika hassua, kun ostarille mennessä pihalla oli parkissa satsi potkukelkkoja, eikä polkupyöriä.

Talvella on tosi pimeää ja siitä en tykkää yhtään. Nyt taas on koko ajan hirmuisen valoisaa. Toisaalta on ihan kiva, kun koirien kanssa näkee paremmin iltalenkillä, mutta on myös vaikeampi rauhoittua nukkumaan. Ja aamuvarhaisella taas auringon ensimmäiset säteet puikkelehtivat kaihtimien välistä herättämään, joten herkkäunisena olen saanut huonommin nukuttua.

Täällä on myös tosi kylmä, talvella kuului vain kova kahina kun ihmiset kulkivat ohi paksuissa talvivaatteissaan.

Se taas oli tosi mukava juttu, että täällä osa leikkipuistoista oli aurattu leikkikuntoon talvellakin, joten niissä tuli kierreltyä paljon.

Ihan samanlaista tarjontaa täällä ei kaupoissa ole kuin hiukan etelämpänä. Vanhemman tyttären lemppariruoka on mustamakkara, eikä sitä ole ollut kauppojen palvelutiskeissä. Onneksi kylmähyllystä on kuitenkin löytynyt, niin on sieltä kuitenkin saanut ja heittänyt itse uuniin. Lörtsyjä ei ole täällä kaupassa näkynyt. Markkinoilla oli kuitenkin myyjä käymässä, joten silloin päästiin niillä hiukan herkuttelemaan.

Koska asutaan tässä ihan Ruotsin rajan lähellä, niin se tuo toki myös oman mausteensa arkeen, kun halutessaan voi ruokakaupassa käydä Ruotsin puolella. Ja onhan se ollut tosi kivaa vaihtelua. Mutta ei se silti ole ollenkaan sama asia, kuin asua lähellä Saksan rajaa. Siellä tuntuu, että maailma on avoin. Voi mennä minne vaan ja kaikki on lähellä. Täällä taas ei ihan hirveästi paikkoja ole lähistöllä. Norjaankin kuitenkin jo jonkin verran matkaa. Saksa on tosi halpa maa ja hirveästi kaikkea tarjontaa, kun Ruotsi taas.. No, on se monesti Suomea halvempi. Ja kun on Ruotsia ja Tanskaa hiukan lähempää päässyt ihmettelemään, niin kyllähän Ruotsi ja Suomi on tosi samanlaisia keskenään monessa asiassa.

Nyt alkoi jo kesäkuu ja kelit on olleet vieläkin aika vilpoisia, eikä koivuissa ole lehtiä. Jossain puskissa jo kuitenkin vihertää ja ojanpenkalla näkyi leskenlehtiä ja jopa voikukkia, joten kaipa se kesäkin sieltä vielä joskus tulee. Sitä odotellessa.