Talon tyhjentäminen ja viiden ihmisen elämien pakkaaminen laatikoihin oli raskas homma. Raskaampi mitä oli uskaltanut odottaakaan. Kuukausi miehen kanssa pakattiin ja viimeinen viikko meni jo vähän sumussa, kun ei oikein ehditty enää edes nukkumaan. Alkoi jo olemaan sen verran kova kiire saada nurkat tyhjiksi. Lapset innostuivat pakkaamisesta tietysti vasta ihan viimeisinä päivinä, mutta olihan ne pojan itse pakkaamat ja nimeämät laatikot kyllä tosi hellyyttäviä.

Kun talo meni kaupaksi, oli aluksi hiukan epätodellinen olo, että nytkö tästä sitten lähdetään pois? Talon sijainti ja koko eivät oikein enää meitä palvelleet, joten kyllähän siitä oli jo jonkin aikaa halunnut pois. Luulin, että ihan reippaasti ja hyvillä mielin sieltä lähdettäisiin, mutta olihan se hiukan tunteellinen hetki, kun kaikki oli vihdoin valmista ja vanhan kodin ovi suljettiin viimeistä kertaa. Sillä mahtuihan siellä asuttuihin vuosiin paljon ihania muistoja ja lasten kasvua. Nuorimmaista siellä masussa kasvattelin ja pienen nyytin toimme sairaalasta sinne kotiin. Nyt täytyy vain vaalia sydämessä kaikkia niitä rakkaita muistoja ja jatkaa matkaa eteenpäin, kohti uusia ihania hetkiä.

Aluksi ajatteli, että aikaa pakkaamiseen olisi ihan hyvin. Mutta kyllä vaan kova kiire tuli, vaikka kuvittelimme ahkeria olleemmekin. Varsinkin kaiken särkyvän tavaran pakkaaminen tuntui hirvittävän hitaalta, kun kaiken koitti niin huolella pehmusteisiin kääriä. Jännityksellä jäätiin odottamaan, että miten ne lopulta muutosta selviäisivät. Viimeisinä päivinä alkoi olla jo ihan sama, että saako mitään ehjänä mukaan. Kunhan nyt vain kaikki tavarat saisi riivittyä kokoon ja heivattua ovesta pihalle.

Ostimme tätä muuttoa varten kaupasta pahvilaatikoita, kun aikaisemmilla kerroilla olimme pakanneet tavarat sekalaisen kokoisiin ja sieltä täältä haalittuihin pahvilaatikoihin. Ajettelimme, että olisi ihan hyvä hankkia kunnon laatikot nyt tälläistä pidempää muuttoa varten. Ehkäpä niissä laatikoissa olisi hyvä myös säilyttää tavaraa ja ne kestäisivät ehjinä muutamankin muuton. Nyt onkin siis hyvä syy muutella hiukan ahkerammin ympäriinsä, kun vermeet on kunnossa. Jee! Mies kävi kolmesta eri kaupasta hakemassa laatikoita ja niitä sitten kasailtiin ja testailtiin. Olihan niissä laatikoissa eroja ja yllättävästi kallein vaihtoehto ei ollut edes paras. Motonetistä ostetut laatikot olivat huonoimmat kasata ja tuntuivat huterilta, kun taas Biltemasta ja Ikeasta ostetut laatikot olivat molemmat oikein hyviä käytössä. Joten Biltemasta niitä sitten haettiin, kerta jos toinenkin. Laatikoiden lisäksi hommattiin kunnon pehmusteet astioille, suojat sohviin ja patjoihin, kiristyskalvoa sekä rullatolkulla kuplamuovia.

Aika näyttää oliko kannattava satsaus, sillä tuli niille laatikoille hintaa, vaikka halvimmasta paikasta osti. Jotain ohjeita koitettiin netistä katsoa, että minkä verran laatikoita pitäisi muuttoa varten varata. Ja noh, valitettavasti ne rajat lopulta paukkuivat rikki niin että raikasi. Meidän talossa oli neliöitä 118, joten laatikoitakin varasimme erään ohjeen mukaan sen 118. Yhden laatikon siis aina yhtä asuinneliötä kohti. Lopulta kuitenkin laatikoita tuli pakattua mukaan 150. Voi kamala! Ihan kaikki tavara ei edes mennyt pahvilaatikoihin, koska viimeisenä päivänä tuli jo niin kova kiire saada tavarat kyytiin, että heiteltiin vaan irtonaisina mukaan. Ja ne 150 laatikkoa, ne pitäisi jonkun sitten myös tyhjentää. Huh!

Koitimme samalla lajitella aika ankaralla kädellä tavaroitamme hyväntekeväisyyteen, myyntiin ja kaatopaikalle. Ja isot määrät tavaraa lähtikin pois, yllättävästi sitä vaan silti myös jäi. Kaikkea muuta tavaraa taidettiin ihan hyvin saada karsittua pois, paitsi niitä mitkä olisivat kaikkein eniten karsimista kaivanneet, eli lelut. Eipä niitä sitten kuitenkaan kauheasti raaskinut silloin pois laittaa. Mutta eipä tavaroiden karsimiseen ja lajitteluun muuttoa tarvita, leluja ehtii käymään läpi tässäkin päässä.

Olihan se samalla myös ihan hyvä herätys itselle, koska kyllä se hiukan hirvitti huomata millaisen tavarapaljouden kanssa on tullut elettyä. Toivottavasti tästä eteenpäin osaa paremmin suhtautua kaikkiin tavaroihin, eikä päästä niitä kasaantumaan nurkkiin samalla tavalla. Sillä kyllähän sitä aika vähällä oikeasti tulee toimeen. Tässä sen nyt itsekin näki, kun tänne lähdettiin yhden autolastillisen kanssa toviksi elelemään.

Samalla kun pakattiin tavaroita, koitettiin vielä ehtiä kiertelemään sukulaisia ja ystäviä tapaamassa sekä tehdä kaikkia kivoja juttuja ”vielä viimeistä kertaa”. Mutta kyllähän se mielessä kummitteli, jos ei muuttolaatikkoa ollut täyttämässä, kun tiesi että hommat on vielä kesken. Niin eipä oikein mihinkään kivaan osannut rauhassa keskittyä. Arkea ja opiskeluja koitettiin pyörittää niin kuin ennenkin, siivoilla paikkoja ja yhtenä päivänä esitellä uusille asukkaille talon laitteiden toimintaa. Pakastimen sulatukseen meni pidempi aika kuin oltiin ajateltu, saunassa olisi ollut kiva ehtiä käymään monta kertaa useammin, ääniarka koira valvotti yöt ja joka toinen lause tuntui alkavan sanoilla ”sitten kun”. Tulevasta haaveillen siitäkin kuitenkin puskettiin läpi.

Viimeinen viikko ennen muuttoa oli raskain. Vaikka uupumus jo painoi, oli vielä loppurutistuksen paikka. Vuokrattiin muuttoauto ja alettiin viemään tavaroita pienvarastoon säilytykseen. Siinä hommassa olikin onneksi miehen veli isona apuna mukana. Huonekalut lähti varastoon, eikä enää ollut sänkyjä, istumapaikoista puhumattakaan. Lapset olivat kyllä aivan onnessaan, kun laitettiin heille makuupussit makuuhuoneeseen nukkumapaikoiksi. Aikuisilla taas oli paikat aamuisin ihan jumissa kovasta lattiasta.

Ja sitä tavaraa, sitä vaan piisasi! Tuntui ettei kaapit ja laatikot tyhjentyneet ollenkaan, vaikka kuinka sieltä latoi tavaraa mukaan. Onneksi pyykkikone saatiin jättää paikalleen seuraavia asukkaita varten, joten pyykkihuolto pelasi ihan viimehetkiin asti ja päästiin hyvissä varustuksissa lähtemään.

Oli jo ilta ja alkoi hämärtää, kun kaikki oli lopulta lähtöpäivänä valmista. Olimme alunperin ajatelleet, että olisimme aikaisin iltapäivällä päässeet lähtemään, mutta kello kävi ja tekemistä vaan riitti. Kun lopulta illalla ajettiin pois vanhan kodin pihasta, tulivat uudet asukkaat jo toisessa mutkassa meitä vastaan ensimmäisen muuttokuormansa kanssa. Innokkaisiin käsiin se vanha koti taisi siis jäädä, eiköhän siitä pidetä siellä ihan hyvää huolta.

Ajelimme ensin viemään koirat ystävälle hoitoon. Mies kävi myöhemmin yksin Suomessa hakemassa koirat tänne Tanskaan. Kun koirat oli saatu hoitoon, lähdimme ajelemaan kohti Turkua. Meillä oli siellä hotellihuone varattuna ja aamulla lähtö laivalla kohti Ruotsia. Olimme ajatelleet, että hotellissa olisikin sitten mukava kölliä ja lepäillä rankan muuton jälkeen, mutta emme juurikaan siellä ehtineet olemaan, kun hommaa vain piisasi ja pääsimme vasta illalla lähtemään talolta. Ajokeli oli huono, pimeää ja väsyneet matkalaiset. Huono yhdistelmä, mutta onneksi pääsimme lopulta ehjinä perille. Lapsille oli luvattu huoneen kylpyammeessa polskimista, joten heille oli vielä pikainen kylpy laitettava ennen kuin pääsimme painamaan pään tyynyyn. Kaksi tuntia ehdimme lopulta siellä nukkumaan ennen kuin kello soitti herätyksen ja oli aika lähteä satamaan ja aloittaa matka kohti uutta.