Kuten aiheesta voi jo arvata, on tämä artikkeli ollut pölyyntymässä tietokoneen luonnokset-kansiossa tovin jos toisenkin. Ja niin paljon on tapahtunut sen jälkeen. Mutta lisätään tämä nyt kuitenkin vielä blogin puolelle muistoksi viime vuodesta.

Koska viime vuodet ovat olleet varsinaista matalalentoa, ei intoa kuvaamiseenkaan juuri ole ollut. Tai edes tilanteita, jotka haluaisi tallentaa ja jakaa. Viime vuosi oli myös ensimmäinen kerta kymmeneen vuoteen, kun ei oltu tai matkustettu ollenkaan maailmalla. Joten odotukset eivät olleet erityisen korkealla, kun tutustuin viime vuoden tykätyimpiin kuviini.

Eniten tykkäyksiä sai kuva meidän vanhasta rouvasta. Hippu 16v. joutui leikkaukseen, joka osoittautui odotettua vaikeammaksi. Mutta niin vaan meidän sitkeä karvakorva siitäkin toipui, vaikka alku olikin vaikea. Ja nyt hän on ollut taas oma reippaampi itsensä. Tai miten reipas tuollainen 16-vuotias koira nyt onkaan.

Kakkosena on Hippu kuvattuna kesällä. Vähän on uupuneen näköinen, ääniaralle ukkospäivät ei oo helppoja.

Kolmosena talvimaisemaa takapihalta kuvattuna. En ole yhtään talvi-ihminen. En tykkää liukkaista keleistä, kylmästä tai pimeästä, mutta auringosta tykkään.

Nelosena kukkia. Lempiväreissä tietysti.

Vitosena yksi lasten Tanskan lemppareista, Hindbærsnitte. Piti hiukan koittaa leipoa, kun ei olla niillä päästy pitkään aikaan herkuttelemaan. Maku oli ihan jees, mutta ulkonäkö ei yltänyt maaliin asti. Ei auta muu kuin treenata lisää.

Kutosena auringonlasku. Tuli napattua kuva, kun oli niin nätit värit. Vaikka mieluummin niitä auringonlaskuja rannalla katselisi.

Seiskana talvikuva takapihan aidasta.

Kasina oma lempparini. Kuva on muutaman vuoden takaa lempparirannaltani Nymindegabista. Koirat innoissaan menossa rannalle, varsinkin Hippu. Tykkää kovasti aina kieriä pehmoisella rantahiekalla.

Ja viimeisenä kuva munkeista. Vapuksi niitä tulee aina paisteltua, mutta eipä juuri muuten.

Aika erilainen setti kuvia, kuin aikaisempina vuosina. Ja paljon vähemmän tuli jaettua mitään muutenkin. Enemmän täytyisi pysähtyä nauttimaan hetkistä ja etsimään hyvää jokaisesta päivästä. Mutta se ei ole aina niin helppoa haaveilijalle. Tai sellaiselle, joka tykkää suunnitella hyvissä ajoin tulevaa.

Niin toiveikkaana kuin vuoden 2021 aloittikin, joutui nopeasti toteamaan, että ei ole hyvä vuosi tämäkään. Ja koska vuosi 2022 lähti sen verran huonoissa merkeissä käyntiin, en edes odota enää siltä mitään, vaan siirrän toiveeni jo ensi vuoteen. Sen on pakko olla vihdoin hyvä. Tai edes parempi. Right?!

My best nine at Instagram in 2021. It really wasn’t the best year. Or this. But hopefully better times are near ahead.